Pääkirjoitus 26.7. 1998:
Perinteet ovat puolueille sekä taakka että haaste

Puoluekenttämme tila on toistuvan pohdinnan kohde. Tämän kesän tuoreita aiheita ovat olleet puolueiden lukumäärän kasvu ja niiden jäsenmäärän lasku.

Puolueissamme on pitkään pätenyt nyrkkisääntö, jonka mukaan kymmenesosa jäsenistöstä osallistuu toimintaan. Sitä mukaa kun puolueiden jäsenpohja kapenee, kutistuu myös aktivistien joukko. Sitä eivät kasvata edes uudet puolueet, koska niiden jäsenmäärät ovat jääneet yleensä vähäisiksi.

Oman näkemyksensä puolueiden tilasta toi pankinjohtaja Kalevi Sorsa puhuessaan kansanvallan päivänä Porissa. Hänen mukaansa suomalaisesta politiikasta on tullut epäkiinnostavaa. "Puolueista on tullut perinneyhdistyksiä, joiden ohjelmissa on vielä eroja, mutta käytännön toimissa ei."

Sorsan mielestä kehitys juontuu talouden maapalloistumisesta. Se on vienyt liikkumavaraa puolueilta. Valtiovalta kuuluu enää vain periaatteessa kansalle, sen valitsemalle eduskunnalle ja hallitukselle, kun yhä suurempi osa päätöksistä täytyy tehdä talouselämän ehdoilla, hän arvioi.

Lama dramatisoi muutoksen. Markkinavoimat heittelivät hallitusta hätäratkaisusta toiseen ja puolueiden, hallituspuolueidenkin oli seurattava mukana. Seinälle maalattu vaihtoehto oli monta askelta lähempänä katastrofia.

Valtion tulojen romahtaminen ja menojen räjähtäminen pakottivat säästöihin, jotka nostivat julkisuuteen johtavia virkamiehiä. Säästöjen valmistelu siirsi valtaa käytännössäkin virkamiehille.

Ajankuvaa on sekin, että perinteikäs turkulainen sosiaalidemokraattinen yhdistys Turun Sos. Dem. Kilta joutunee lopettamaan toimintansa sisäisen riitelyn tuloksena. Vaikka kysymys on yksittäisestä poikkeuksesta, tapahtuma ei lujita luottamusta puoluejärjestöjen toimintakykyyn.

Erääksi vaihtoehdoksi on väläytetty(SK 29/1998) suoraa demokratiaa. Lehden mukaan suorassa demokratiassa median merkitys ja vastuu kasvaa. "Kansalaiset ovat hyvin koulutettuja, usein poliitikkoja asiantuntevampia ainakin omilla aloillaan. Rakenteita tulisi muuttaa suoraa kansanvaltaa suosiviksi."

Vaatimus on sekin ajanhengen mukainen. Mitä se käytännössä voisi olla, onkin monisyisempi asia. Kunnanvaltuustot valitaan suoralla vaalilla. Pitäisikö myös kunnanhallitus ja lautakunnat valita suoralla vaalilla?

Kansa valitsee eduskunnankin. Vaikka puoluekenttä on elänyt voimakkaasti, neljä suurinta ja ruotsalainen kansanpuolue ovat säilyttäneet viime vuosikymmeninä yhteisen ääniosuutensa jokseenkin vakiona.

Ongelmat pelkistyvät Sorsankin esiin nostamaan eduskunnan ja hallituksen edellytyksiin ja mahdollisuuksiin toimia markkinavoimien kanssa ja toisaalta paikallistason poliitikkojen kykyyn reagoida oikein kansalaisten tarpeisiin.

Jos kehitys jatkuu nykyisenä, puolueet muuttuvat joukkopuolueista kaaderipuolueiksi, jotka heräävät varsinaiseen toimintaan vain vaalikampanjoiksi.

Silloin voi ongelmaksi nousta nykyistä voimakkaammin toiminnan avoimuus. Seikka johon puolueita tavan takaa patistetaan. Jos ehdokkaiden valikoituminen jää kabinettien hämärään, astutaan pitkä askel taakse päin.