Soveltuvuustestit eivät kerro koko totuutta

Turun ammattikorkeakoulu on valinnut syksyllä aloittavat uudet opiskelijat. Mielenkiintoa herättää opiskelijavalinta.

Kuinka on mahdollista, että opiskelupaikkaa ei saa, vaikka valinnassa on saanut 20 pistettä enemmän kuin mitä alin pisteraja on ollut?

Vaimoni todistus- ja työkokemuspisteet olivat 38, lisäksi hän oppilaitoksen mukaan sai valintatestin aineisto-osasta täydet 40 pistettä eli yhteensä 78.

Yhteishakutoimistosta saapuneen kirjeen mukaan alimmat pisteet, joilla opiskelupaikan on saanut ko. koulutusohjelmaan ovat olleet 58 pistettä.

Syynä tähän on valintatestiin sisältynyt soveltuvuustestaus. Psykologit ovat arvioineet vaimoni täysin terveydenhoitoalalle kelpaamattomaksi, vaikka hän on työskennellyt kouluttamattomana alan tehtävissä ja on halunnut ja pitänyt itseään sopivana alalle.

Työtodistuksessakin hän esim. "tulee hyvin toimeen potilaiden kanssa" ja on "aktiivinen ja oma-aloitteinen" jne. Kaikkien muiden mielestä hän sopisi hoitoalalle erittäin hyvin, paitsi näiden kaikkitietävien psykologien. Niinpä hänet on hylätty valintatestissä.

Jo lukion psykologian kirjoissa sanotaan, etteivät tällaiset testit anna luotettavaa tulosta. Se on ainakin nyt varmistettu. Miten voidaan nuorten elämä ja unelmat rusentaa testeillä, joissa kysytään esimerkiksi erilaisia käyttötapoja kumisaappaalle tai muovilusikoille, ja sukulaisten ammatteja? Kuinka tällaiset testit kertovat, onko hakija soveltuva hoitoalalle?

Eikö soveltuvuudesta kerro enemmän alan työkokemus, hyvä työtodistus ja oma halu päästä opiskelemaan alaa pidemmälle?

Mikä enää motivoisi vaimoani hakemaan kouluihin, kun 8,5 keskiarvolla, alan työkokemuksen ja aineistokokeen täysien pisteiden avulla ei opiskelupaikkaa saa? Millä sen enää voi saada?

Ahkeruudesta ja tunnollisuudesta ei ainakaan palkita, se on selvää.

Outoa on