Pääkirjoitus 22.7. 1998:
Hallitus ei saa lipsua tiukasta budjettilinjastaan

Vaikka valtion tulo- ja menoarvion tekeminen nykyisin aloitetaankin jo miltei vuodenvaihteen jälkeen ja kehyksistä päätetään pitemmälläkin aikavälillä, alkaa varsinainen laadinnan loppurutistus heinäkuun lopulla. Molemmat valtiovarainministerit ja heitä avustavat korkeat virkamiehet kokoontuivat tiistaina budjettiriihen valmisteluun, jotta varsinainen päätöksenteko hallituksen osalta voidaan käynnistää elokuun 12. päivänä.

Budjetin valmistelun loppusuoran avautuminen käynnistää samalla hiljaisen keskikesän jälkeen myös poliittisesti vilkastuvan syksyn.

Hallitus on kevättalvesta alkaen vakuuttanut, että ensi vuoden budjetista tulee tiukka ja pääministeri Paavo Lipponen sanoi viimeksi maanantaina, ettei jo lukkoon lyödystä linjasta poiketa edes vaalivuoden merkeissä.

Hyvin tiedetään, että vaalivuosi on usein houkutellut hallituksia löysäämään katteettomasti budjettiperusteita, mutta tällä kertaa hallituksen vakuutteluja on uskottava. Minkäänlaista pelivaraa ei yksinkertaisesti budjetin raameissa ole.

Mikä olisikaan sen mieluisampaa kansalaisten kannalta, jos veronkevennyksiä tulisikin yli sen, mitä aiemmin on luvattu. Veroperusteet määriteltiin kuitenkin jo tuloratkaisun yhteydessä ja energiaveropakettia solmittaessa. Ainoa järkevä lisäkevennys olisi autoveron rukkaaminen, koska Suomessa selvästi verotetaan autoja EU-direktiivin vastaisesti.

Budjetin loppusummaksi on alustavasti päätetty 190,6 miljardia markkaa, mutta ylittämispaineita ovat luoneet muun muassa kasvavat velanhoitovaikeudet. Budjetin alijäämä on kuitenkin supistumassa kevään arvioista, kun talouskehitys näyttää jatkuvan arvioitua suotuisampana myös ensi vuonna.

Valtiovarainministeriöllä onkin ollut mieluisa tehtävä juuri budjettineuvottelujen loppurutistuksen alkaessa muuttaa aiempia kasvuarvioitaan valoisampaan suuntaan.

Jos alijäämä supistuu viiteen miljardiin markkaan, kuten budjetintekijät ovat antaneet ymmärtää, ollaan pitkästä aikaa jokseenkin vahvalla pohjalla.

Kehitys näyttää johtavan siihen, että jo ensi vuoden lopulla tai viimeistään vuonna 2000 budjetti on vihdoin tasapainossa ilman velkarahaa. Sellaista ihmettä ei ole tällä vuosikymmenellä nähtykään. Pahimmillaan budjetin velkarahalla katettava alijäämä oli noin kolmannes loppusummasta.

Kaukana takana näyttävät olevan ajat, jolloin budjettiriihi oli jokavuotinen tiukan poliittisen väännön areena. Myös tämänkertaisen budjetinteon loppuhionnan voi uskoa sujuvan joutuisasti ja ilman suurempia erimielisyyksiä hallituspuolueiden välillä. Ymmärrettävää tietenkin on, että eri ministeriöt joutuvat tyytymään pitkin hampain Sauli Niinistön ja Jouko Skinnarin esikuntineen hahmottelemaan rahanjakoon. Suurta dramatiikkaa ei kuitenkaan ole odotettavissa.