Pääkirjoitus 20.7. 1998:
Kansainvälinen rikostuomioistuin
tärkeä mutta vielä haparoiva askel

Toisen maailmansodan jälkeen Nürnbergin oikeudenkäynti tuomitsi natsi-Saksan johtajia-vastuullisina ihmisyksilöinä-heidän tekemistään sotarikoksista ja rikoksista rauhaa ja ihmiskuntaa vastaan.

Puoli vuosisataa myöhemmin maailma kauhistui Jugoslavian ja Ruandan julmuuksia. Näiden kahden konfliktin jälkiselvittelyä varten perustettiin erilliset sotarikostuomioistuimet. Ne eivät ole menestyneet työssään toivotulla tavalla, ja maailma näyttää epäonnistuneen tärkeimpien vastuullisten rankaisemisessa, samalla lailla kuin se epäonnistui mielettömän väkivallan estämisessä.

Viime viikolla Roomassa syntyi pitkien valmistelujen jälkeen sopimus ensimmäisestä pysyvästä kansainvälisestä rikostuomioistuimesta.

Sopimus on historiallinen, sen myönsivät heti sekä tuomioistuimesta vahvaa ja riippumatonta toivonut YK:n pääsihteeri Kofi Annan että uuden oikeuden toimintamahdollisuuksiin kriittisesti suhtautuneet ihmisoikeusjärjestöt. Myös Suomen ulkoministeriön mukaan kansainvälisen rikostuomioistuimen perustaminen on merkittävä saavutus; sitä tarvitaan vakavien kansainvälisten rikosten selvittämiseen ja tuomitsemiseen, kun kansalliset oikeusjärjestelmät ovat romahtaneet tai kun valtiot suojaavat rikollisia.

Toiminta alkaa, kun kuusikymmentä valtiota on ratifioinut sopimuksen, mihin menee parhaimmillaan vuosi, pahimmillaan useita vuosia.

Hankalan särön hankkeeseen löi Yhdysvallat, joka joutui neuvotteluissa pahasti poikkiteloin muiden kanssa. Kun Roomassa 120 valtiota perjantai-iltana äänesti kompromissisopimuksen puolesta, sitä vastusti seitsemän maata eli Yhdysvallat sekä joukko valtioita, joiden rinnalla se ei tavallisesti esiinny-kuten Libya, Algeria, Kiina tai Jemen.

Yhdysvallat näytti koko neuvottelukierroksen ajan pelkäävän, että epämieluisat valtiot voivat mahdollisissa kansainvälisissä selkkauksissa käyttää tuomioistuinta hyväkseen yhdysvaltalaisia sotilaita vastaan. Sen estämiseksi amerikkalaiset halusivat sopimukseen ehtoja, joiden muut taas pelkäsivät tarjoavan porsaanreikiä myös maailman pol-poteille ja hitlereille.

Yhdysvallat ei lauantaina allekirjoittanut sopimusta, mutta Kofi Annan toivoi, että se kaikesta huolimatta ajan myötä liittyisi mukaan.

Vakavimpia epäilyjä kompromissina syntyneen sotarikosoikeuden toimintamahdollisuuksista esittivät tuoreeltaan ihmisoikeusjärjestöt kuten Amnesty International ja Human Rigths Watch. Niiden mielestä sopimus sallii sopimusvaltioille liikaa päätäntävaltaa siinä, asettaako tuomioistuin kyseisen maan kansalaisia syytteeseen sotarikoksista vai ei. Ei tosiaan tunnu perustellulta, kun ja jos on niin, että Pol Pot, Karadzic tai Pinochet saisi päättää, matkustaako hän itse tai lähettääkö hän miehiään Haagiin sotarikosoikeuden eteen. Vaikuttaakin siltä, että historiallisessa sopimuksessa on vielä muokkaamista, ennen kuin uuden kansainvälisen rikosoikeuden toimintamahdollisuudet ovat turvatut.