Kirjoittajavieras Eevi Raunio:
Matkailukohteena Turku

Kuluttaessani aikaani ruokatunnilla Aurajoen rannalla, mieleeni palasi kesälomamatka vuosien takaa, jolloin kävelin Itävallassa Tonavan rannalla ja ihastelin sen maisemia.

Yhtäkkiä samankaltainen mielihyväntunne läikähti mieleeni. Oivalsin, ettei aina tarvitse lähteä kauas löytääkseen jotain arvokasta. Samalla päätin vuosilomallani tutustua kotikaupunkini Turun tarjontaan satunnaisen matkailijan silmin.

Suhde omaan kotikaupunkiin on vähän sama asia kuin suhde omiin läheisiin. Helpompaa on katsastaa mitä on tarjolla muualla, kauempana. Emme aina muista vaalia vanhoja ihmissuhteitamme vaan saatamme jättää ne retuperälle rynnätessämme aina uusien asioiden perään. Tuntuu siltä kuin tässä ajassa lukisimme sanomalehdestäkin vain otsikot.

Sopivin ajankohta viettää kaupunkilomaa Turussa sijoittuu mielestäni johonkin Ruisrockin ja Taiteiden yön väliseen aikaan. Turku on rakennettu seitsemälle kukkulalle. Mereltäpäin lähestyttäessä ensimmäisenä on Kakolanmäki. Kaikilla ei ole mahdollisuutta tutustua tähän mystiseen mäkeen, toiset taas joutuvat sinne "lusimaan".

Nopeakäänteisenä en malttanut odottaa edes kesälomaa, vaan kokeilin lomasuunnitelman toimivuutta kesäkuun viimeisenä lauantaina.

Lähdin Runosmäestä joukkoliikennettä käyttäen kauppatorille. Missään muualla torilla ei ole samanlaista tunnelmaa kuin Turun kauppatorilla kauniina kesälauantaina, siellä on liikkeellä puoli Varsinais-Suomea ja turistit päälle.

Tunsin vahvaa kotiseutuhenkeä nauttiessani torilla kahvia kesäkukkien ja tuoreiden kasvisten väriloistossa ja vilkkaassa puheensorinassa. Vieraspaikkakuntalaisella olo saattaa olla kuin ulkomailla, ennenkuin korva tottuu Turun murteeseen.

Tuomiokirkkopuistikon halki kävellessäni Turun vehreys oli lähes käsinkosketeltavaa. Tiedättekö montako porrasta on rapuissa, jotka vievät Uudenmaankadulta Tähtitorninmäelle? Harmi ettei tullut sykemittari mukaan, olisi ehkä tullut hurjia lukemia noustessani näitä Wecksellin portaita Merenkulkumuseon juurelle, 4000 eKr. olleen merenpinnan korkeudelle.

Portaita on muuten 143, voitte itse tarkistaa olenko seonnut askelissa, mutta tuskin.

Ihaillessani Vartiovuorenmäeltä Turkua, selvisi miksei kotipaikkakuntiin tule tutustuttua useammin ja miksi vieraat matkakohteet tuntuvat niin paljon paremmilta. Muualla ollessasi olet harvoin yksin, mukana on yleensä joku matkakumppani, jonka kanssa jaat elämykset.

Niinpä oitis kirjoitin opiskeluaikaiselle ystävälleni Kuopioon ja tilasin hänet luokseni lomani alettua. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Jos ystäväni asuisi Tampereella, olisikohan se sama asia?

Montakohan "juottolaivaa" on Aurajoessa? Pitäisiköhän ne laskea lomalla vai kannattaisiko mennä Vartiovuorenmäelle tai Samppalinnanmäelle katsomaan kesäteatteria?

Ainakin menen Taidemuseonmäelle, museoon katsomaan taas lempitauluani, Akseli Gallen-Kallelan maalausta Akka ja kissa.

Kirjoittaja on turkulainen maalarimestari.