Kalevi Wiikin kolumni:
Suomi - EU:n puhdas reuna-alue

Me suomalaiset loukkaannumme, kun emme löydä Euronewsin sääkartasta omaa maatamme. Loukkaannuimme myös, kun huomasimme alkuperäisistä euroseteleistä Lappimme leikatun pois.

Suomea pidetään Euroopan laitana, sinä harvaanasuttuna metsäalueena, jonka ihmiset puhuvat muille eurooppalaisille täysin käsittämätöntä kieltä ja jotka Euroopan suuria kieliä puhuessaan käyttävät puolta hitaampaa puhenopeutta kuin muut.

Hitaus tulkitaan Euroopassa usein yksinkertaisuudeksi. Meillä se on pikemminkin harkitsevuutta.

Meitä pidetään erikoisina myös fyysisiltä ominaisuuksiltamme: vielä muutama vuosikymmen sitten meitä pidettiin "puoliksi mongoleina". Löytyiväthän meidän sukulaisemme vanhan käsityksen mukaan jostakin Volgan, Uralin ja Siperian suunnalta.

1990-luvulla käsitykset ovat alkaneet merkillisesti heittää häränpyllyä. Jotkut ovat alkaneet nähdä suomalaiset ja heidän kielensä jopa vanhimpina eurooppalaisina.

Kielentutkijoiden piirissä pidetään verraten kiistattomana, että suomensukuisia kieliä on puhuttu Euroopassa aikaisemmin kuin indoeurooppalaisia.

Monet ovat sitä mieltä, että indoeurooppalaiset kielet levisivät maanosaamme vasta maanviljelyksen mukana joskus 6000-8000 vuotta sitten. Ennen tätä Pohjois-Euroopan metsästäjät puhuivat suomensukuisia kieliä.

Kun sitten maanviljelys levisi Pohjois-Eurooppaan, viljavien lössimaiden maanviljelijät eivät tietenkään olleet halukkaita muuttamaan karuun pohjolaan, jossa maanviljelys menestyi huonommin kuin etelän viljavilla mailla.

Pohjolan asukkaat kyllä olivat halukkaita oppimaan maanviljelyksen ja myös etelän ihmisten "hienomman" kielen.

Näin syntyivät monet alueen indoeurooppalaiset kielet, mm. englannin, ruotsin, saksan ja venäjän esiasteet: pohjoisen metsästäjät eivät oppineet uutta maanviljelijöiden kieltä virheettömästi; heidän suomensukuisesta kielestään jäi monia "epätäydellisyyksiä" (oppimisvirheitä) syntymässä olevaan englannin, ruotsin, saksan ja venäjän esivaiheisiin.

Maanviljelys ja indoeurooppalainen kieli eivät kuitenkaan päässeet leviämään nykyisen Suomen ja Viron alueille. Nämä seudut olivat liian kylmiä ja niiden havumetsien maaperä liian hapanta varhaiselle maanviljelykselle.

Suomalaiset ja virolaiset saavat kiittää kylmää ilmanalaansa ja havumetsiään siitä, että heidän kielekseen jäi suomensukuinen kieli.

Näin nähtynä Pohjois-Euroopan suomensukuiset kielet ovat alueen alkuperäiskieliä. Englannit, ruotsit, saksat ja venäjät ovat tulokkaita.

Entä suomalaisten fyysiset ominaisuudet? Pari vuotta sitten aiheesta väitteli tohtoriksi USA:ssa suomalainen Markku Niskanen. Hänen tunnetuin väitteensä on, että suomalaiset ja ruotsalaiset edustavat Euroopan puhtainta CroMagnon-ihmistyyppiä.

Kansankielelle käännettynä tämä tarkoittaa, että suomalaiset ja ruotsalaiset edustavat myös keholtaan Euroopan alkuperäisintä ihmistyyppiä. Muut, siis esimerkiksi saksalaiset, englantilaiset ja venäläiset, ovat sekoittuneempia.

Väite saattaa ensi lukemalta tuntua suuruudenhulluudelta, mutta pikku mietiskelyn jälkeen lukijan kanta voi muuttua: Pohjois-Euroopassahan on yleensä niin, että maahanmuuttajia tulee etelästä; näin on parhaillaankin, kun mm. jugoslaaveja ja turkkilaisia muuttaa Saksaan.

Ja toinen totuus on, että maahanmuuttajia tulee sitä vähemmän, mitä pohjoisemmasta alueesta on kysymys.

Nykyäänkin pakolaisia muuttaa enemmän Saksaan kuin Ruotsiin, ja heitä muuttaa enemmän Ruotsiin kuin Suomeen. Näin kai on aina ollut.

Keski-Euroopan väestöt ovat aina sekoittuneet enemmän etelän tulokkaisiin kuin Pohjois-Euroopan väestöt.

Suomi ja varmaan Pohjois-Skandinavia ovat olleet vähemmän haluttuja alueita, ja niiden väestöt ovat säilyneet sekoittumattomampina. Mitä pohjoisempi alue, sitä sekoittumattomampaa sen väestö.

Olemme näin päätyneet päinvastaiseen kuin mistä aloitimme. Meidän suomalaisten ei tarvitse loukkaantua siitä, että meitä ei Euroopassa tarpeeksi huomata.

Uusi ongelmamme on, kuinka pääsemme eroon vaatimattomuudestamme ja uskallamme ruveta kertomaan muille eurooppalaisille, kuinka Euroopan kansat ja kielet tuhansia vuosia sitten syntyivät.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Turun yliopiston fonetiikan professori.