Pääkirjoitus 18.7.1998:
Nollasummapeliä EU:ssa
palkoilla ja kulukorvauksilla

Aina siitä saakka, kun Suomesta tuli EU:n jäsen ja suomalaisia valittiin europarlamenttiin, on meilläkin puhuttu paljon ja antaumuksella europarlamentaarikkojen palkoista ja kulukorvauksista. Unionin rahankäyttö on todettu moneen otteeseen järjettömäksi, mutta minkäänlaisia muutoksia ei ole tehty. Uudistukset ovat jatkuvasti vastatuulessa tai sitten suunnitellaan sellaisia muutoksia, jotka eivät hievauta meppien rahantuloa sinne eikä tänne.

Nykyisen käytännön mukaan matka-ja kulukorvauksia maksetaan europarlamentaarikoille käytännössä sen mukaan kuin he pyytävät. Kuitteja ei tarvita, vain kuittaus.

Suomalaisille tämä järjestelmä on ollut erinomaisen tuottoisa ja kompensoinut sitä tosiasiaa, että heidän varsinainen palkkansa on yksi parlamentin pienimmistä. He saavat saman kuin suomalaisille kansanedustajille maksetaan.

Pienen palkan korvaaminen suurilla kulu- ja matkakorvauksilla on tietysti kestämätön periaate veronmaksajien kannalta. Ei olekaan ihme, että EU:n tilintarkastustuomioistuin on vihdoin huomannut kulujen laskutuksessa olevan 30 prosenttia ilmaa. Väliaikaisia muutoksia maksujärjestelmään ollaan kehittämässä tilintarkastajien kannanoton perusteella.

Näyttää valitettavasti siltä, että vanha hölmöys ollaan korvaamassa uudella hölmöydellä. Uutta ratkaisua kehitetään jonkinlaisen nollasummapelin hengessä. Eli se, mikä mahdollisesti kulukorvauksissa menetetään, otetaan takaisin korotettuina palkkoina. Ikään kuin 30 prosenttia ilmaa sisältävät kulu- ja matkakorvaukset olisivat saavutettuja etuja, joihin ei saa puuttua. Ei ainakaan ilman vastaavaa kompensaatiota.

Tällaiseen silmänkääntötemppuun suomalaisten veronmaksajien ei tule vastaan panematta alistua.

EU-rahankäyttö on muutenkin sietämättömän holtitonta. Suomalaisen asiantuntija-arvion mukaan esimerkiksi kolmannes unionin rahoittamien projektien kuluista valuu konsulttipalkkioihin.

Yhtä masentava on suomalaisen väliraportin tieto, jonka mukaan EU:n osaksi rahoittamiin hankkeisiin on käytetty rahaa yhteensä 15 miljardia markkaa eikä siihen sisälly maataloustukia. Summalla on saatu aikaan vain 30000 uutta työpaikkaa. Hyötysuhde on hämmästyttävän heikko, jos yhden työpaikan luominen maksaa puoli miljoonaa markkaa.