Lapsuus otettava huomioon terveydenhuollossa

Lehtikuva<br />Lapsuudella voi olla suuri merkitys aikuisiän sairauksiin kirjoittajan mukaan.
Lehtikuva
Lapsuudella voi olla suuri merkitys aikuisiän sairauksiin kirjoittajan mukaan.

Mielipidesivulla (TS 14.7) käsiteltiin masennusta, ja lapsuutta.

Perinteisesti ihmisten ongelmat on jaettu psyykkisiin, somaattisiin ja psykosomaattisiin. Vaikka lapsuuden kokemuksilla ja lasten kohtelulla on tiedetty olevan yhteyttä psyykkisiin ongelmiin, on näitä ongelmia pyritty vahvasti biologisoimaan. Huomio on kiinnitetty oireisiin, syvemmän syyn jäädessä usein huomioitta.

Jo oireen määritelmän mukaan oire on syvemmän prosessin pinnalla esiintyvä ilmentymä. Tätä seikkaa ei olla riittävästi huomioitu esimerkiksi masennuksen hoidossa, jossa päähuomio on kiinnitetty lääkehoitoon.

Kun biologisin menetelmin pyritään poistamaan vain oire, eli masennus, jää masennuksen aiheuttaja(t) käsittelemättä. Tutkimusten mukaan masennuksen yksi merkittävä lähde on juuri lapsuus.

Lapsuuden pelot
näkyvät läpi elämän

Yksi suomalaisia uranuurtajia lapsuuden huomioimisessa on ollut psykiatri Martti Paloheimo. Hiljattain esimerkiksi Suomen Lääkärilehdessä muut kirjoittajat yhtyivät Paloheimon havaintoon siitä, miten sosiaalisissa peloissa lapsuuden kokemuksilla on suuri osuus.

Muun muassa Kalle Achte kirjoitti: kollega Martti Paloheimo kiinnitti erityistä huomiota sosiaalisiin fobioihin liittyen lapsuudessa koettuun pienen ihmisen ankaraan kohteluun ja rangaistuksiin.

Asia on näin. Pitkän urani aikana olen lähes poikkeuksetta nähnyt sosiaalisista fobioista ja ruokapöytäpeloista kärsiviä henkilöitä, joita on kohdeltu lapsena heidän ihmisarvoaan alentaen ja kunnioittamatta usein juuri sosiaalisissa tilanteissa ja ruokapöydässä.

Tukahdutetut tunteet
haitaksi terveydelle

Jos sitten ajattelemme syöpää, kroonisia hengityselinsairauksia, sydänsairauksia tai maksasairauksia, emme helposti osaa kuvitella niillä olevan mitään yhteyttä siihen, miten meitä on lapsuudessa kohdeltu.

Syöpäkirurgi Siegelin ja solubiologi Borysenkon suomeksikin käännetyissä kirjoissa kiinnitettiin huomio siihen, miten tunteiden tukahduttaminen lisää selvästi syöpäriskiä sekä haittaa paranemista ja toipumista.

Niissä ei vielä huomioida selvästi sitä, miten tunteiden kontrolloiminen on lähtöisin lapsuuden olosuhteista.

Viime vuonna hyväksytyssä väitöskirjassa kuopiolainen psykiatri Paula Ollonen vetää jo huomattavasti selvemmät yhteydet lapsuuden vaillejäämisen ja rintasyöpäriskin välille.

Tällaisina vaillejäämisinä Ollonen mainitsee mm. vanhemman emotionaalisen etäisyyden ja hylkäämisen, aviolliset ongelmat, kodin ristiriitaisuuden ja rikkonaisuuden, vanhemman alkoholiongelma, köyhyyden (ruuan ja vaatteiden puute), sisaruksiin ja kotiin kohdistuvan kovan työnteon ja hoitovelvollisuudet.

"Rintasyöpään sairastuneilla oli merkittävästi enemmän lapsuus- ja nuoruusiän emotionaalista vaillejäämistä sekä enemmän vaikeuksia ratkaista riippuvuussuhteensa äitiin aikuistumisen kynnyksellä kuin muilla tutkituilla", kirjoittaa Ollonen väitöskirjassaan.

Terveydenhuollon
uusi haastealue

Vielä pidemmälle menee laaja, kolme kuukautta sitten julkistettu amerikkalaistutkimus. Tässä laajaa kiinnostusta herättäneessä tutkimuksessa tutkijat päätyivät aivan selvään lapsuuden ja jopa kuolemaan johtavien sairauksien yhteyteen. Tutkijat kirjoittavat: "Löysimme voimakkaan yhteyden lapsuusajan väärinkohtelun laajuuden tai perheen toimintahäiriöiden laajuuden sekä useiden aikuisten kuoleman aiheuttavien riskitekijöiden välillä".

He toteavat tutkimuksensa olevan ensimmäinen laatuaan, jossa näin laajasti on tutkittu lapsuuden ja aikuisten sairauksien yhteyttä.

Sekä itse tutkijat, että monet muut tutkimusta tähän mennessä kommentoineet lääkärit ja psykiatrit ovat todenneet, että julkinen terveydenhuolto joutuu pakostakin tulevaisuudessa ottamaan huomioon, sekä sairauksien ennaltaehkäisyssä, niiden hoidossa ja jälkihoidossa, potilaan lapsuuskokemukset ja niiden vaikutukset sairauksiin ja terveyskäyttäytymiseen.

Olavi Noronen, terapeutti
scorpitos@kolumbus.fi