Työreformin sisältö ihmetyttää

Työreformi on tekijänsä näköinen. Kehitelmän ovat aikaansaaneet ihmiset, joiden ei koskaan ole tarvinnut palkkatyötä tehdä elättääkseen itsensä ja perheensä.

Kukapa ei haluaisi keveämpää verotusta ja työnantajien mieleen olisi varmasti työn sosiaalikustannusten pieneneminen, mutta sehän ei käy millään reformilla, vaan näiden tulonsiirtojen supistuksilla.

Lähinnä näillä yleensä tarkoitetaan sosiaalimenoja, niin valtion, kuin kuntienkin kohdalla. Työttömyyteen tämänkaltaisen option vaikutus on pieni.

Työaikaa ja siten työn jakamista reformi ei suoraan koske, mutta kun pienipalkkainen viettää yhden työpäivän Kelan toimeentuloluukun jonossa, on hänen tilalleen kai hankittava joku ja tietysti vielä pienemmällä palkalla.

Työreformin ajajat kauhistelevat, että työn kokonaishinta on koko ajan kasvanut ja erikoisesti välilliset työvoimakustannukset eli inflaatiota on tapahtunut.

Totta kai, koska menot ovat kasvaneet, niiden rahoituskin on järjestettävä. Nämä kustannukset "reformistit" haluaisivat siirtää enemmän tai mieluiten kokonaan, työntekijöiden itsensä maksettaviksi. Eli köyhä kustantaisi itse köyhyytensä kulut.

Kehottaisin ottamaan selvää monellako työpaikalla noudatetaan tuota kirosanaa, yleissitovuus? Turun seudulla suuria firmoja lukuunottamatta esim. metallissa kaikilla on poikkeuksetta työpaikalla solmitut ja neuvotellut sopimukset, aina palkkoja myöden. En tiedä, mutta epäilen että muillakin aloilla on tilanne sama.

On hyvin todennäköistä, ellei varmaa, että tulevaisuudessa meidän on leikattava tulonsiirtoja. Raimo Sailas aloittaisi poistamalla päivähoito-oikeuden, hyvä, mutta tuleva leikkausveitsi on kosketettava myös muita saavutettuja etuja ja turhia menoja. Emu/Euro Suomi ei nykymenolla selviä direktiivien säätelemässä Euroopassa.

Harry Lehtonen