Pääkirjoitus 17.7.1998:
Ruotsin demarit menevät
uhoten syksyn vaaleihin

Syyskuun 20. päivänä pidettävät Ruotsin valtiopäivävaalit alkavat vähitellen kuumentaa maan poliittista ilmapiiriä. Puolueiden vaalitaistelun lähtölaukaukset ovat viime päivinä kajahtaneet Visbyssa, jonne Ruotsin koko poliittinen kerma on kokoontunut viettämään poliittista viikkoa.

Pääministeri Göran Perssonin johtamat sosiaalidemokraatit käyvät voitonvarmoina syysvaaleihin, vaikka heidän kannatuksensa vielä kesäkuisten mielipidemittausten mukaan oli kaukana viime vaalien kannatusluvuista.

Demarikellokkaiden mukaan puolue aikoo hallita yksinään myös seuraavat neljä vuotta. Tällä vaalikaudella he ovat olleet yksinään hallituksessa, mutta turvautuneet keskustapuolueeseen tarpeen vaatiessa.

Todennäköisesti sosiaalidemokraatit säilyvätkin vaaleissa Ruotsin suurimpana puolueena. Heidän etumatkansa Carl Bildtin johtamaan maltilliseen kokoomukseen on kesäkuun mielipidemittausten mukaan vielä turvallinen, vaikka kannatus onkin hiipunut hallitusvastuun aikana noin seitsemän prosenttiyksikköä. Kokoomuksen kannatus taas on noussut viitisen prosenttiyksikköä. Tilanne on 38,4-27,8 demarien hyväksi.

Tilannetta kuitenkin mutkistaa kyselytieto, jonka mukaan Bildt on selvästi Perssonia suositumpi pääministeriehdokas. Siinä onkin ihmettelemistä, miksi Bildtin kansansuosio ei näy tämänhetkistä tilannetta parempina puolueen kannatuslukuina.

Se jo tiedetään, että vaaleista on tulossa verovaalit. Ruotsalaiset ovat kyllästyneet maailman kovimman tason verotukseen. Ankara verotus on lamauttanut kansalaisten ostovoiman ja pimeät työmarkkinat ovat tulleet yhä suositummiksi.

Verojen alentaminen on joka tapauksessa edessä, voittaa vaalit kumpi kahdesta suuresta puolueesta hyvänsä. Kokoomukselle verojen keventäminen on itsestään selvää. Demarit empivät ja antavat perinjuurin ristiriitaisia lausuntoja puolueen veropolitiikasta. Muun muassa sosiaaliministeri Margot Wahlström sanoi viimeksi Visbyssä, etteivät sosiaalidemokraatit alenna veroja ennen kuin sosiaalitukiverkosto on riittävä.

Veropoliittisten epämääräisyyksien latelu voi vielä käydä kalliiksi Perssonille ja hänen puolueelleen. Vähempikin uho vaalivoitosta kenties olisi veropolitiikkaa taustana pitäen paikallaan.

Keskustapuolueen uusi johtaja Lennart Daléus uhkuu myös intoa, vaikka hänen pieneksi kutistuneen puolueensa kannatus on edelleen laskussa. Runsaan viiden prosentin kannatus ei näytä estävän häntä haaveilemasta kolmannesta voimasta, joka vaalien jälkeen muodostaisi kaikkien keskustaan lukeutuvien puolueiden hallituksen. Realistisena tällaista vähemmistöhallitusta ei Ruotsissa tällä hetkellä voi pitää. Kukaan ei tietenkään voi kieltää uusia johtajia haaveksimasta suuria.

Varmalta kuitenkin näyttää, ettei Ruotsia seuraavan neljän vuoden aikana kykene yksikään puolue suvereenisti hallitsemaan. Niin Perssonin kuin Bildtinkin on joka tapauksessa pakko turvautua vieraaseen apuun, vaikka kokoomushallitusta ei muodostettaisikaan. Yhteistyökuvioiden on selkiydyttävä hyvissä ajoin ennen vaalipäivää.