Pääkirjoitus 15.7.1998:
Ilman verotuksen tehostamista
Venäjän talous ontuu jatkuvasti

On jo tullut tavaksi, että Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja kansainvälinen rahoittajaryhmä pumppaavat huikeita rahasummia Venäjän talouteen presidentti Boris Jeltsinin hallinnon pönkittämikseksi. Tuorein päätös merkitsee 125 miljardin markan arvoisen luoton myöntämistä Venäjälle tämän ja ensi vuoden aikana.

Tällä kertaa Venäjälle on asetettu tavallista tiukempia vaatimuksia ainakin muodollisesti. Varsinkin Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton näyttää haluavan pitää Venäjän nykyisen hallituksen pystyssä lähes millä hinnalla hyvänsä. Siksi hän onkin toiminut varsin aktiivisesti kansainvälisen luototuksen järjestämiseksi.

Venäjän talous on niin retuperällä, ettei kukaan länsimainen ekonomisti tosissaan voi uskoa käänteen tapahtuvan tämänkään mittavan luoton myöntämisen jälkeen. Kysymyksessä todennäköisesti on vain epätoivoinen pelastusyritys, joka lykkää ongelmien kärjistymistä ja jättiläismäisen devalvaation jonkin verran kauemmaksi. Samalla siirtyvät myös devalvaation väistämättömänä seurauksena tulevat poliittiset levottomuudet.

Venäjän valtiontalouden suurin ongelma on jatkuvasti veronkannon leväperäisyys. Valtion kassaan ei yksinkertaisesti kerry rahaa sen paremmin palkkojen kuin muidenkaan menojen rahoittamiseksi.

Puoliavoin veronkierto ja pimeät työmarkkinat rehottavat kaikkialla maassa. Kun peräti kaksi kolmasosaa venäläisten yksityisten yritysten palkoista maksetaan pimeästi, jää valtio pakostakin nuolemaan näppejään.

Yritykset eivät yksinkertaisesti halua maksaa verojaan hankalan ja monimutkaisen järjestelmän puitteissa. Itse asiassa niiden ei edes kannata maksaa verojaan, koska järjestelmä on sen verran lepsu, ettei juuri kukaan joudu vastuuseen verojen pimittämisestä.

Tämän surkean tilanteen takia valtionyritysten työntekijät ja armeijan palveluksessa olevat joutuvat odottamaan palkkasaataviaan usein kuukausia, jopa vuosia. Eläminen on mahdollista vain ostokuponkien turvin. Raha ei useinkaan kierrä kaupankäynnissä ollenkaan.

Kansainvälinen valuuttarahasto on hyvin tietoinen tilanteesta. Sillä ei kuitenkaan ole kovin paljon vaihtoehtoja rahan pumppaamiselle Venäjän talouteen. Venäjän heiveröinen demokratiakehitys romahtaisi kuin korttitalo, jos luottohanat lännessä väännettäisiin kiinni. Se ei todellakaan ole houkutteleva vaihtoehto.

IMF asetti tällä kertaa tavallista lujemmat ehdot luoton saannille. Verotus on saatettava järjelliselle pohjalle ja valtion menoja on leikattava, jotta budjettialijäämä pienenee siedettävälle tasolle. Venäjältä vaaditaan myös valtiollisten pankkien yksityistämistä ja valtioenemmistöisen kaasujätti Gazbromin pilkkomista.

On pahoin pelättävissä, ettei IMF:n kokoon juoksema luottopaketti pelasta Venäjän hallitusta muuten kuin hetkellisesti ja että vakautta riittää vain niin kauan kuin vierasta rahaakin.