Lapsille turvallinen lapsuus

Me, jotka olemme sivuuttaneet nuoruutemme ja elämämme parhaat vuodet, olleet puolustamassa maamme itsenäisyyttä toisen maailmansodan pyörteissä. Rakentaneet sodanrunteleman synnyinmaamme korkean elintason, tiedon ja osaamisen teolliseksi valtioksi, joita vastaavia ei monia löydy.

Meitä vanhempaa väestöä kuulee joskus moitittavan siitä, että emme kaikki tahdo nopeasti mukautua siihen elämänrytmiin, mitä uudet ajatukset tuovat mukanaan Euroopan yhteiseltä markkinaosuudelta.

Olemmeko vanhemman polven edustajat tehneet joitakin vakavia virheitä näiden vuosien aikana? Sillä tarkastellessamme tämänpäivän perhepolitiikkaa, olemme menettämässä sen aidon perhesovun mikä meillä on vallinnut.

Perheet hajoavat mielestäni liian kevyin perustein, tästä joutuvat kärsimään raskaimmin kouluikäiset ja heistä nuoremmat lapset, jotka vielä kaipaisivat äidin ja isän hellää huolenpitoa.

Kuten tiedämme, huumeiden käyttö on valitettavasti lisääntynyt, alkoholipolitiikkamme myöskin vuosien aikana jonkin verran höltynyt, liekö tämä syynä perheiden hajoamisiin? Meissä lienee heikompia yksilöitä, jotka sortuvat näihin vakaviin kiusauksiin, eikä heitä ole helppo saada ohjattua oikealle tielle.

"Viina on viisasten juoma" sanotaan suomalaisessa sananlaskussa ja se pätee yhä. Emme ole ranskalaisia, että osaisimme käyttää alkoholijuomia oikein, vaan täytyy aina humaltua liikaa. Monet perheemme jäsenetkin istuvat iltaisin baareissa nauttien olutta, jota kansan keskuudessa nimitetään "Hiipiväksi hölmöydeksi".

Mielestäni tämä alkoholijuoma on pahin, mikä turruttaa aivot eikä jalkoja, ajan ollen siitä seuraa päivittäinen tarve kuten muidenkin huumeiden käyttäjille. Baareista kotiin tultaessa syntyy perheessä riita, lapset ajetaan ulos, tai lähtevät itse peläten rähinöintiä. Tällainen menettely voi tapahtua monina viikonpäivinä. Eihän tällaista menoa lapset kestä.

Kouluikäisillä lapsilla menee huonosti, läksyt jäävät lukematta ja opettaja puolestaan moittii lapsia, kun eivät osaa läksyjään. Luokkatoverit alkavat kiusata lapsia, näin on ympyrä umpeutunut.

Lapset eivät saa rauhassa kotona lukea läksyjään, eivätkä myös uskalla mennä kouluun, koska sielläkin moititaan ja pilkataan. Näin ollen on oikein, että viranomaiset puuttuvat asioihin, jotta saataisi asiat jotenkin järjestykseen.

Tässä ei voida syyttää lapsia, vaan syyt ovat muualla. Ellei puhumalla saada ratkaisua aikaan, on viranomaisten toimitettava lapsille sijaiskoti, jotta koulunkäynti voisi häiriöttä jatkua.

Lasten puolesta
E.E. Ekman