Masennuksen eri osa-alueita pitäisi tutkia lisää

TS/Jari Laurikko<br />Masennus on monitahoinen ongelma.
TS/Jari Laurikko
Masennus on monitahoinen ongelma.

Masennuksen ja alkoholiongelman yhteys toisiinsa on kauan tunnettu tosiasia. On lisäksi tiedetty, että miehet ovat depressiivisempiä kuin naiset. Tosin muutamat tutkimukset ovat antaneet päinvastaistakin tietoa.

Usein masentuneisuuteen liittyvät myös itsetuhoiset ajatukset. Esimerkiksi Stakesin ja A-klinikkasäätiön asiasta tekemän tutkimuksen mukaan A-klinikoiden asiakkaista itsemurha-ajatuksia on ollut yli puolella ja lähes kolmasosalla niitä oli esiintynyt viimeisen 12 kuukauden aikana.

A-klinikoiden asiakkailla arvioitiin tässä tutkimuksessa olevan ainakin 25-kertainen riski tehdä itsemurhayritys. Klinikoiden asiakkaista käytännöllisesti katsoen kaikki ovat alkoholin käyttäjiä, mutta hyvin suurella osalla esiintyy alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttöä.

Sekakäyttäjät ovat selvästi masentuneempia kuin pelkkää alkoholia käyttävät ja heillä on myös enemmän itsemurha-ajatuksia ja -yrityksiä. Nuorimmat palvelujen käyttäjät ovat ilmeisesti erityinen itsetuhoisen käyttäytymisen riskiryhmä.

A-klinikoiden asiakkaiden masennukseen liittyy usein myös sosiaalista huono-osaisuutta. Tällöin kysymys on usein konkreettisesta elämän ongelmien ratkaisemisesta, jota ei pidä medikalisoida.

Masennus voi olla
vaikea havaita

Masennustila on ihmisen perusmielialan häiriö. Sen ydinoire on mielialan lasku ja psyykkisen energian vähäisyys. Hitaus, jähmeys, vetämättömyys, itsetunnon lasku, epäilyt, päätöksenteon vaikeus, syyllisyyden tunteet ja viettielämän kuten ruokahalun, sukuvietin ja unen heikentyminen ovat masennuspotilaan tyypillisiä oireita ja vaivoja. Eristäytyminen vaikeuttaa depression seurauksia.

Masennustila on vanhimpia ihmisen tuntemia sairauksia. Antiikin kuvaukset melankoliasta pätevät yhä eikä depression kliininen peruskuva ole muuttunut.

Kriteerit, joiden mukaan määrittelemme masennustilan eri muodot ja vaikeusasteet, ovat kuitenkin tarkentuneet vuosien varrella huomattavasti. Parantuneen diagnostiikan ansiosta tiedämme myös varsin tarkasti masennustilan yleisyyden väestössä.

Väestöstämme noin kuusi prosenttia sairastaa kliinisesti merkityksellistä depressiota, ja joka viides sairastuu siihen joskus elämänsä aikana. Monisairailla vanhuksilla, joiden toimintakyky on alentunut tai jotka ovat laitoshoidossa, havaitaan depressiota joka neljännellä. Suomessa vain joka kolmas depressiosta kärsivä on hoidon piirissä.

Oma taistelu depressiota vastaan voi vaikeuttaa sen havaitsemista. Kamppailuun voi liittyä ärtymystä, tyytymättömyyttä ja kiihtymistä. Suojautuminen masentumiselta voi ilmetä myös runsaana alkoholin käyttönä, syömishäiriöinä tai muuna poikkeavuutena.

Lisää tutkimusta
tarvitaan

Depressiosta aiheutuva työkyvyttömyys on viime vuosien aikana huomattavasti lisääntynyt. Päätöksenteon kannalta olisi tärkeää selvittää depression hoidon vaikuttavuutta ja kustannushyötyä, koska tämän alueen tutkimus ja tieto on hyvin vähäistä.

Tieteellisiä tutkimuksia kansallisten luonteenpiirteittemme, masentuneisuuden ja vähäpuheisuuden, mahdollisesta yhteydestä psyykkiseen sairastamiseen ei kuitenkaan ole. Mikä osuus on sillä, että asumme maantieteellisesti suuressa, mutta harvaan asutussa yhteiskunnassa?

Suomalaisilla on myös voimakas identiteetti. Tahtomme määrätä itse omista asioistamme ja selviytyä omin voimin on vahva. Tämän positiivisen tekijän rinnalla meillä on korkea vaatimustaso.

Näiden kahden tekijän yhteisvaikutuksesta voi syntyä alttius masennukselle siten, että haluamme pitää omastamme kiinni, mutta vaadimme itseltämme liikaa. Emme milloinkaan pysty täysin saavuttamaan asettamaamme oman arvon mittaa.

Hoitojen vertailu
vielä vähäistä

Depression hoito tulee toteuttaa potilaan kanssa yhteistyössä ja hänen hyväksymiään hoitomuotoja käyttäen. Myös hänen läheistensä mukanaolo hoitotyössä on usein erittäin arvokas asia.

Suomessa käytettävien eri psykoterapiamuotojen välisestä tuloksellisuusvertailusta on vain niukasti tutkimustuloksia. Psykodynaamisella ja erityisesti kognitiivisella lyhytterapialla on osoitettu olevan merkitystä uusien masennustilojen ehkäisyssä.

Masennuslääkkeet ovat keskeisiä keskivaikean ja vaikean depression hoidossa etiologiasta riippumatta. Noin kaksi kolmasosaa potilaista hyötyy aloitetusta masennuslääkehoidosta.

Ympäristö on joskus jopa ensisijaisesti masennusta säätelevä tekijä. Vallitseva kulttuuri vaikuttaa paljon siihen, lisääkö vai vähentääkö sosioekonominen ympäristömme masennuksen kehittymistä.

Haastavassa tilanteessa tulisi vahvistaa myös ihmisen sosiaalisia taitoja ja kyvykkyyttä. Ne luovat maaperää sellaisten sosiaalisten verkostojen kehittymiselle, jossa suositaan terveyttä edistävää käyttäytymistä.

Arto Harkiola
sosiaaliterapeutti
Rauman A-klinikka