Kolmekymmentä vuotta päivässä maahan

En voi enää muuta kuin ihmetellä, miten työpaikkani Turun biologisen museon naapurissa olevalta Kaupunginteatterin lisärakennusta varten varatulta tontilta, pystytään kaatamaan suuri joukko komeita puita ilmeisesti niin, että alueen luontoinventoinnista mahdollisesti kiinnostuneisiin biologeihin ei ole lainkaan otettu yhteyttä.

Päätös lienee syntynyt lyhintä mahdollista kaavaa käyttäen. Terveitä kantakaupungin puitahan arvostetaan niin paljon, että päätös niiden kaatamisesta perustuu (toivottavasti) aina tarkkaan harkintaan.

Miksi biologi sitten valittaa eikä ole tehnyt inventointia jo aikaisemmin? Tällainen oman onnensa varaan jätetty joutomaa, joka tässä tapauksessa on kasvanut hyvin, on mielenkiintoinen kokeilukenttä, joita ei usein synny. Ainakin minun olisi ollut vaikea saada määrärahaa alueen inventointiin. Ilmoitus puiden kaatamisesta olisi mitä todennäköisimmin poikinut tarvittavan määrärahan.

En vastusta puiden kaatamista, vaan tätä menettelyä. Olen itse jo vuosia sitten ehdottanut alueen ottamista pysäköintikäyttöön artikkelissa, missä moitin läheisille nurmialueille pysäköijiä.

Montusta oli tulossa myös epäsosiaalisen aineksen kokoontumispaikka ja sen myötä pieni kaatopaikka. Nyt sieltä poistuvat nämä ja viereisen rakennuksen käytetyt joulukuusetkin, joista mistään ei luonnolle ole ollut onneksi haittaa.

Vielä surullisemmalla mielellä seison Nummenmäellä Rantasipin naapurina olevan hiekkakuopan reunalla. Kuoppaa täytetään ja se täyttyy "reunojaan myöten". Kaikki luvat ovat asianmukaisesti kunnossa. En ole tutustunut asiakirjoihin, mutta mukana on tietysti kaupungin ympäristönsuojeluviranomaistenkin lausunto.

Panin alulle ja johdin Turun kaupungin pienvesitutkimusta, joka aloitettiin v. 1987 ja tulokset julkaistiin v. 1992. Lammikoita inventoitiin 418, joista vain seitsemän valittua voitiin tutkia perusteellisesti.

Määrällisesti eniten eläimiä (30 lajia ja 27 kasvilajia) tavattiin juuri Nummen hiekkakuopan lammikossa. Nyt tämän jo luonnontilaan kehittyneen lammikon kehitystä ei enää voi seurata. Seuraavana lienevät vuorossa rehevät Kärsämäen hiekkakuopan lammikot.

Kurjenmäenkadun ja Kingelinkadun rajoittamasta mäestä katosi rakennusten myötä eräs keskustan rehevimmistä lähes luonnontilaan takaisin "rämettyneistä" viheralueista. Näinkö käy myös Manillan upeille takamaastoille? Onneksi Turun keskustan tuntumassakin on vielä "hallitusti hoitamattomia" eläimille ja kasveille erinomaisesti sopivia ympäristöjä, ehkä jopa täysin hoidotta jätettyjäkin.

Ilpo Haahtela
Eläintieteilijä