Tunkiot pois, ei karhut

Tämän lehden pääkirjoituksessa (TS 9.7.) julistettiin tappotuomio niille ns. "tunkiokarhuille", jotka henkensä pitimiksi etsivät ravintoa sieltä, mistä se helpoimmin irtoaa.

Tämän kaltainen yleisen mielipiteen lietsominen karhujen vastaiseksi on mielestäni edesvastuutonta, ottaen huomioon miten kauas luonnon ja elämän kunnioittamisesta olemme jo muutenkin etääntyneet.

Sillä tokihan jokaisen luulisi ymmärtävän, että viattoman luontokappaleen murhaaminen sillä perusteella, että se toimii Luojan suomien vaistojen varassa, ei taatusti ole oikein.

Kannattaa muistaa, että luonto tulee vallan mainiosti toimeen ilman ihmistä, mutta ihminen ei missään tapauksessa tule toimeen ilman luontoa. Tämän tosiseikan me olemme aivan liian usein unohtaneet. Ns. tunkiokarhuilla on mielestäni aivan yhtä suuri oikeus elämään kuin jutun kirjoittajallakin.

Kirjoituksessa todetaan, että "ainakin kaikille tunkiokarhuille pitäisi julistaa tappotuomio". Ymmärränkö oikein että mieluummin vielä useammalle? Voi pyhä yksinkertaisuus.

Näinkö kauas olemme etääntyneet luonnonarvojen ja elämän kunnioittamisesta.

Kirjoittajan "kynänjälki" henkii sitä yhä laajemmalle levinnyttä näkemystä, joka surutta litistää luonnon valtansa alle peittäen sen betoniin ja asfalttiin nimittäen sitä edistykseksi.

Kirjoituksen lopussa oleva yritys luonnonsuojelijoiden saamiseksi kirjoittajan näkemysten taakse ei tule onnistumaan, sillä yksikään aito luonnonsuojelija ei niitä allekirjoita.

Suokaamme siis vähäisille karhuillemme oikeus elämään ja miettikäämme mieluummin, mitä voisimme tehdä niille tunkioille, jotka karhuja houkuttavat.

Näille oman edistyksemme monumenteille, joissa ei paljon ylpeilemistä liene.

Jouni Söderman