Kolumni Heikki Vento:
Impivaaran tähdistö

Jalkapallon maailmanmestaruus ratkaistaan tänään. Sen jälkeen Suomessakin alkaa kotimaisten suurkisojen kannunvalanta. Eduskuntavaalit ovat vajaan vuoden päässä, yhtä kaukana kuin yli 60 kansanedustajan lopputili. Lisäksi tarjolla on muita keskeisiä tehtäviä.

Tärkein kysymys lienee se, kumpi tulee pääministeri Paavo Lipposen käsiin ensiksi, hallituksen viimeinen talousarvioehdotus vai jälkeläinen. Veikkaan toista.

Lipposen hallituksen talousarvioehdotus jää budjettipäällikkö Erkki Virtasen viimeiseksi. Milloin se sitten on valmis. No joulukuussa. Hallituksen budjettineuvottelut mennevät Lipposelta hyvin. Sitten uhkaavat koliikki ja poliittinen koliikki.

Syksymmällä aseita siirtyy Sauli Niinistölle. Hän saa nukkua yönsä rauhassa. Ainoat koliikkioireet löytyvät eduskunnasta, kansanedustajat keskustan Mauri Pekkarinen kirkkaimpana kiljukaulana häiritsevät hallituksen rauhaa. Mikä onkaan koliikkien merkitys budjettisovulle.

Vaalien lähestyessä Lipposella ja Niinistöllä on omissakin pitelemistä. Hallituspuolueilla on usein syytä pelätä vaalitappioita eikä se lainkaan innosta kansanedustajia tukemaan kaikkea vastuullista ja ikävää.

Jonkin asian kannattaminen on usein vastuullista ja voi jopa olla edistyksellistäkin. Vastustaja saa jarrumiehen leiman. Usein ammattivastustajat jarruttavat jarruttamistaan kantapäänsä verille.

Huipputason ammattivastustaja on tietenkin Paavo Väyrynen. Rakkaudesta lajiin, joku voi harrastaa vastustamista kakkosdivarissakin.

Divaritason vastustaja Eero Taivalsaari on jälleen perustamassa yhteiskunnallista liikettä. Puoluetta, joka vastustaa Euroopan unionia. Onko Taivalsaari tyypillinen suomalainen, joka vastustaa kaikkea ja puhuu ei-ruotsia.

Taivalsaari ja Ulla Klötzer näyttävät vaihtavan puoluetta yhtä nopeasti kuin Matti Nykänen puolisoa. Yhteiskunnan virrat syntyvät kuitenkin ihmisten keskuudessa, eivät seminaareissa tai pääkirjoituksissa. Onneksi pitää olla vielä jotakin sanomaa.

Taivalsaaren ja Klötzerin puolueella kuin Risto Kuismankaan remonttiryhmällä ei tunnu olevan muuta teemaa kuin "väärin sammutettu" tai vallan tavoittelu. Näin voisi päätellä, kun Klötzer arvostelee vihreiden hallitukseen menoa vain sillä, ettei puolue saanut kahta ministeriä.

Syksyllä politiikassa riidellään perinteiseen tapaan. Vaaleissa eduskuntaan valitaan eri ihmisiä perinteisistä puolueista ja alkaa politiikan kurra siitä, kenen kiekko menee opposition pöheikköön.

Politiikka lienee osa urheilua. Onko sitten politiikkaa jalkapallon MM-kisojen jälkeen.

Tottakai on, eivät suuret poliittiset tapahtumat Ranskan kisoihin lopu. Jo eduskuntavaaleissa nousevat esille asiat, jotka liittyvät urheiluun. Tärkein liittyy Impivaaran olympialaisten suosikkilajiin eukonkantoon.

Ankara keskustelu on odotettavissa siitä, saavatko homoparit osallistua eukonkantokisaan ja pitäisikö lajin nimi muuttaa kumppaninraahausrumbaksi.

Leuka Virtasen paikka on täyttämättä. Janina Andersson on mainio ehdokas. Hän tietää talousarvion loppusumman.

Verotuksestakaan ei tarvitse tietää. Veroehdotushan menee näin, a: paljonko ansaitsitte, b: paljonko jäi käteen ja c: lähettäkää b meille.

Anderssonin uhkana on kuitenkin Timo Viherkenttä, pesäpallomies.

Talousarviota kehnommin menee suomalaisella jalkapallolla. Pentti Sillantauksen sanonnan mukaan kehitys on ollut oikeansuuntaista mutta riittämätöntä.

Puolustusministeri Anneli Taina tokaisi, että pääministerin tehtävä on tavoittelemisen arvoinen.

Tainalle olisi muutakin käyttöä, koska taktiikallakin on merkityksensä. Hänet kannattaisi nimittää jalkapallomaajoukkueen kakkosvalmentajaksi. Taina ei takuulla paljastaisi, millaisilla aseilla Suomi hyökkää tai puolustaa.

Kulttuurin ja urheilun osaavat sotkea keskenään vain poliitikot, veikkaus ja opetusministeriö. Siksi kysymys on aavistuksen urheiluun kallellaan. Kuka oli maalivahti, kun joukkueessa pelasivat Pele, Francois van der Elst, Bobby Moore, Osvaldo Ardiles, Mike Summerbee ja Kazimierz Deyna?

Kirjoittaja Heikki Vento on Turun Sanomien uutistoiminnasta vastaava toimituspäällikkö.