Pääkirjoitus 11.7.1998:
Palkkarästipommi Venäjällä

Siperian ratoja tukkivat hiilikaivostyöläiset, jotka vaativat rästiin jääneiden palkkojensa maksua, ovat nousseet otsikoihin jo kuukausia. Viikolla rahojaan peräsivät Venäjän puolustusteollisuuden työntekijät Pietarissa ja Moskovassa. Mielenosoituksissa on nähty mm. lääkäreitä, muita terveydenhuollon ammattilaisia ja opettajia. Heitä yhdistää työn tekeminen palkatta jo kuukausia - pahimmassa tapauksessa täydestä tilipussista on vierähtänyt pari vuotta.

Tilannetta Venäjällä kuvaa valitettavan osuvasti suomalainen sanonta "suo siellä, vetelä täällä". Palkkarästien suuruus on kohonnut yli 60 miljardiin Suomen markkaan. Toimeentulon rajamailla taiteilevat kansalaiset paisuttavat pimeine sivutöineen talouden harmaata sektoria, jonne verottajan koura ei ulotu. Hallitus puolestaan yrittää kuumeisesti paikata tyhjää kassaansa haalimalla lisää ulkomaista lainarahaa. Yksin Siperian ratojen katkaisusta aiheutuvat menetykset nousevat miljooniin.

Toukokuussa Siperian pattitilanne saatiin hetkeksi laukeamaan, kun hallituksen edustaja neuvotteli kaivostyöläisten kanssa. Lakot ovat puhjenneet uudelleen, sillä kuluneet viikot ovat osoittaneet lupaukset palkkasaatavien maksusta osittain tyhjiksi. Nyt hallitus on pitkään kieltäytynyt edes tapaamasta lakkolaisia. Vihaiset ja pettyneet kaivosmiehet vaativat hallituksen eroa ja parlamentin hajottamista. Hallitus puolestaan sysää vastuuta paikallisille viranomaisille.

Hiilikaivostyöläisten ahdinkoa lisää myös se, että Venäjän hallituksen tavoitteet lyövät pahasti ristiin Siperian kaivoskaupunkien elinkelpoisuuden kanssa. Hallitus aikoo sulkea kannattamattomat kaivokset ja vähentää hiilen tuotantoon sidoksissa oleville paikallisille yrityksille maksettavia tukiaisia. Syrjäisille kaupungeille - joissa kaivos on ainoa työn lähde - se merkitsee kuoliniskua.

Venäjän hallitus on talouskriisin kukistamiseksi räätälöimässään paketissa asettanut tavoitteekseen veronkeruun tehostamisen. Verokarhua välttelevät maassa niin suuryritykset kuin tavalliset kansalaisetkin. Kansalaisten haluttomuutta kantaa kortensa valtion kekoon ei silti ole vaikea ymmärtää.

Vaikka palkka tulisikin ajallaan, usein vain murto-osa siitä maksetaan rahana. Vaihdantatalous takaa selviytymisen, mutta jättää valtion osattomaksi. Kansalaisten on myös vaikea sulattaa verojen maksua esimerkiksi torikaupasta, sillä valtio ei pysty tarjoamaan rahalle vastinetta. Sisäministeriön tiedot jo yli 60000 veroparatiiseihin rekisteröityneestä venäläisyrityksestä eivät ainakaan lisää tavallisen työläisen intoa täyttää verovelvollisuutensa.

Presidentti Boris Jeltsin varoitti jokin aika sitten talouskriisin yhteiskunnallisista seurauksista. Virallisten tilastojen mukaan 20 prosenttia eli noin 30 miljoonaa ihmistä elää Venäjällä köyhyysrajan alapuolella. Palkkojaan vaativien kärsivällisyys on pian syöty loppuun. Levottomuuksien uhka kasvaa edelleen, jos mielenosoittajille on tarjolla vain sanoja eikä tekoja.