Pääkirjoitus 19.7.1998:
Tervejärkinen selvitys
toimeentuloturvasta

Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman Suomen toimeentuloturvan selvitysmiehen Pentti Arajärven torstaina julkistetussa raportissa tyrmätään perusteellisesti aina silloin tällöin poliittisessa keskustelussa esiin nostettu ajatus kansalaispalkasta.

Arajärvi on harvinaisen tervejärkisillä linjoilla perustellessaan kansalaispalkka-ajatuksen hylkäämistä. Hänen mielestään vastikkeeton kansalaispalkka rapauttaisi yhteiskuntamoraalia. Yhteiskunnan ei todellakaan voi ajatella huolehtivan täysi-ikäisistä kansalaisistaan muuten kuin sairauden, työkyvyttömyyden, työttömyyden, vanhuuden, koulutuksen tai vastaavankaltaisen syyn takia.

Suomalaisilta poliitikoilta lienee turha odottaa yhtä selkeäsanaista kannanottoa kansalaispalkasta. Suomi ei ole vielä sellainen vauras paratiisi, jossa jokainen voisi halutessaan viettää kissanpäiviä työtä tekemättä ja elantoaan ansaitsematta.

Koko kansalaispalkka-ajatus on hakoteille lähtenyttä ylihuolehtivaista sosiaalipolitiikkaa, jonka juuret ovat lähinnä utopistisessa haihattelussa.

Selvitysmies Arajärvi painottaa aivan oikein kansalaisten omaa vastuuta toimeentulostaan.

Suomalainen toimeentuloturva ja Kansaneläkelaitoksen toiminta ovat nykyisin hajallaan monessa eri laissa. Ehdotus toimeentuloturvan säännösten kokoamisesta entistä harvemmiksi laeiksi on paikallaan. Tarpeetonta byrokratiaa on syytä karsia muun muassa siten, että siirtyminen tukimuodosta toiseen elämäntilanteen muuttuessa kävisi joustavasti. Etuuksien saamisperusteisiin sen paremmin kuin niiden tasoonkaan joustavuuden lisäämisen ei tarvitse vaikuttaa.

Arajärvi päätyy raportissaan myös nykyisen lapsilisäjärjestelmän säilyttämiseen. Hänen mielestään kannustinloukut eivät poistuisi ongelmattomasti, vaikka lapsilisät poistettaisiin suurituloisilta, kuten joskus on vaadittu, tai lapsilisät pantaisiin verolle. Ongelmia ei ratkaista myöskään sillä, että lapsilisä ja kotihoidontuki yhdistettäisiin.

Moni lapsiperhe on haikaillut vuosikymmenen alussa poistettujen lapsiperheiden verovähennysten perään. Arajärvi ei lämpene niiden palauttamiselle. On muistettava, että muutoksen yhteydessä lapsilisiä korotettiin tuntuvasti. Nykyinen käytäntö onkin entistä selkeämpi ja se tuottaa kuitenkin suunnilleen samansuuruiset etuudet lapsiperheille.

Selvitysmiehen mielestä nykyistä vähätuloisempien olisi saatava oikeus sairauspäivärahaan. Se merkitsee tietysti menojen kasvua, mutta Arajärvi olisi valmis jonkin verran korottamaan sekä yrittäjien että palkansaajien sairausvakuutusmaksua ottamalla maksun pohjaksi todelliset tulot niin, ettei kunnallisverotuksessa tehtäviä vähennyksiä enää otettaisi huomioon.

Ehdotus pienituloisten verotettavan tulon alarajan nostamisesta on mielenkiintoinen, sillä sen tarkoituksena on vähentää toimeentulotuen maksamista. Itseään rahoittavaa ketjureaktiota ei tällä tavalla kuitenkaan synny, koska valtion verotuloihin tulisi lähes 10 miljardin markan lovi.

Arajäven selvityksen pääkohdilla tuntuu olevan jo etukäteen kummankin sosiaaliministerin hyväksyntä. Varsinaiset muutokset jäävät kuitenkin vaalien jälkeisen hallituksen tehtäväksi.