Pääkirjoitus 9.7.1998:
Lapsityövoiman käyttö EU:ssa
paljon tiedostettua laajempaa

Lapsityövoiman häikäilemättömästä käytöstä puhuttaessa on totuttu kääntämään katseet kehitysmaiden suuntaan, varsinkin Kaakkois-Aasiaan, Lähi-itään ja Etelä-Amerikkaan. Euroopan unionin talous- ja sosiaalikomitean tuore raportti tuo kuitenkin päivänvaloon hätkähdyttävän tosiasian; EU:n jäsenmaissa arvioidaan olevan noin viisi miljoonaa alaikäistä lasta säännöllisessä työnteossa.

Viisi miljoonaa lasta on tietenkin pieni määrä 250 miljoonasta lapsesta, jotka koko maailmassa tekevät työtä, mutta syvää häpeää edistyksellisenä pidetylle maanosallemme se joka tapauksessa aiheuttaa.

Se tiedetään, että köyhyys ja lapsityövoiman käyttö käyvät käsikädessä kehitysmaissa. Sosiaaliturvan lähes täydellinen puuttuminen perheiltä ajaa lapset velkaorjuuteen, lapsiprostituutioon ja työskentelemään vaarallisissa kohteissa mitättömällä palkalla. Tässä noidankehässä lasten vetäminen pois työnteosta on monissa tapauksissa vain lisännyt perheiden köyhyyttä ja kurjistanut entisestään elinoloja.

Sosiaaliturvan puuttumista ei enää nykyisin kelpuuteta hyväksyttäväksi syyksi lapsityövoiman käytölle edes kehitysmaissa. Mitä onkaan ajateltava eurooppalaisista maista, joissa myös poljetaan säälimättä lasten oikeuksia. Sosiaaliturva on Euroopassa niukimmillaankin runsas kehitysmaihin verrattuna. Se on niin runsas, ettei ainakaan EU:n jäsenmaissa lapsia tarvitse kohtuudella panna vastuuseen perheen toimeentulosta.

Lasten paikka on koulussa, ei orjatyössä tehtaissa, kaivoksissa tai bordelleissa. Ja kuitenkin 250 miljoonan lapsen kohtalo on juuri jäädä koulun ovien ulkopuolelle ja osallistua työelämään useimmiten epäinhimillisissä oloissa.

Lähes kaikki Yhdistyneiden kansakuntien jäsenmaat ovat hyväksyneet vuonna 1989 laaditun lastenoikeuksien sopimuksen, joka rajoittaa tuntuvasti lapsityövoiman käyttöä. Ihmisen pohjattomassa ahneudessa tämä sopimus niin kuin moni muukin yleismaailmallinen sopimus näyttää jääneen kuolleeksi kirjaimeksi, johon on ansiokasta viitata vain juhlapuheissa.

EU:n sosiaalikomitean arvio lapsityövoiman käytöstä Euroopassa on todellakin vain arviopohjainen. Todellisen tilanteen selvittäminen on kuitenkin kiireellinen tehtävä. Unionin laajeneminen lähivuosina lisää paineita tällaisen selvityksen tekemiseen sekä sen pohjalta konkreettisen ja valvotun säännöstön luomiseen.

Euroopassa lapsityön säännöstön pitää olla tiukka ja moraalisesti korkeatasoinen. Monessa kehitysmaassa tilanne on kuitenkin niin perinjuurin surkea, ettei lapsityövoimasta luopumisesta voi vielä pitkiin aikoihin edes uneksia. Siellä onkin pyrittävä ensisijaisesti lasten työolojen parantamiseen, velkaorjuuden poistamiseen ja koulunkäyntimahdollisuuksien avaamiseen.