Kirjoittajavieras Liisa Hyssälä:
Hoitotyö vaatii kehittämistä

Talouden puristuksessa ovat päättäjät hakeneet säästöjä hoitotyöstä. Kustannuksiltaan halvemmiksi on puristettu vanhustenhoitoa, lastenhoitoa ja sairaanhoitoa. Myös eduskunnassa nämä hoidon osa-alueet ovat puhututtaneet.

Vanhusväestön määrä lisääntyy. Ennuste vuodelle 2020 kertoo, että vanhuksia on tuolloin yli viidennes väestöstä.

Yhteiskunnassa vallitseva vanhuskäsitys heijastuu harjoitettavan vanhuspolitiikan sisältöön ja voimavaroihin. Vanhusten hoitotyössä on monissa yhteyksissä noussut esiin vanhuksiin ja ikääntymiseen kohdistuva arvostuksen puute.

On ryhdyttävä toimenpiteisiin asennemuutoksen aikaansaamiseksi. Kansallinen ikäohjelma on muun muassa tällainen. Ensi vuosi on YK:n kansainvälinen ikäihmisten vuosi.

Omaisten hoitamista on myös arvostettava. Vanhusten ja vammaisten kotihoitajat tekevät työtään olemattomalla sosiaaliturvalla ja heikolla palkalla. Järjestelmä vaatii pikaista kehittämistä.

Maassamme on kunnallisessa päivähoidossa yli 200000 lasta. Suurten ryhmäkokojen ja henkilökuntarakenteen muutosten vaikutukset hoidon laatuun huolestuttavat esimerkiksi Turussa vanhempia.

Lapsiperheet tarvitsevat monipuolisia palveluja elämäntilanteiden mukaan. Monet perheet käyttävät lasten kouluun menoon asti useita järjestelmiä, yksityisen hoidon tukea, päiväkotia ja kotihoidontukea. Siksi näitä kaikkia tulee kehittää.

Kotihoidontuki ei tällä haavaa ole todellinen vaihtoehto edes niille, joiden mielestä pienen lapsen paras hoitopaikka on oma koti. Tuen leikkaus oli kohtalokasta ja yhteiskunnalle kallista.

Pienten lasten vanhemmat meillä edelleen joutuvat tekemään täyttä työpäivää toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa. Todellista vaihtoehtoa työn jakamiseen ei ole löytynyt vuorotteluvapaasta tai osa-aikatyöstä, puhumattakaan siitä, että kotitaloudet voisivat palkata työvoimaa arkipäivää helpottamaan. Se on edelleen liian kallista ja hankalaa.

Sairaitten hoidon kustannukset meillä eivät ole sen kalliimmat kuin esimerkiksi Ruotsissa. Ala lohkaisee 7,7 prosenttia kansantuotteesta, se on alle OECD-maiden keskiarvon.

Kansalaiset arvostavat terveydenhoidon korkealle, muusta vaikka tingitään, muttei siitä. Terveydenhuollon remontissa ei lupailla kansalaiselle valinnanvapautta. Sen sijaan kunnalle sitä tulee lisää: se saa valita mihin sairaanhoitopiiriin haluaa kuulua. Sairaaloiden määrän supistus on tosiasia: sairaanhoitopiirien yli kuudestakymmenestä sairaalasta osa uhataan sulkea.

Miten potilaan käy myllerryksessä? Hän tarvitsee edelleen laitoshoitoa, kotihoitoa, hoivaa ja turvaa. Miten käy hoitotyön ammattilaisen? Miten he jaksavat tiukkenevassa tilanteessa vastata asiakkaiden ja potilaiden henkilökohtaisiin tarpeisiin, helpottaa kriisitilanteiden läpikäymistä tai vähentää autettavan avuttomuutta?

Päätöksentekijöiden, poliitikkojen ja virkamiesten on muistettava, että kaikki inhimillinen elämä, kuten hoitotyö, perustuu vuorovaikutukseen. Meistä jokainen on joskus riippuvainen ja avuton. Jokaisen ihmiseksi syntyneen perusmaisemaa on kyky eläytyä toisen tunteeseen ja tavoittaa sen kautta hipauksellisesti sielun pohjaa. Tämän oivaltaminen luo pohjaa hoitotyön arvostukselle ja kestäville päätöksille.

Kirjoittaja on kansanedustaja