Pääkirjoitus 4.7.1998:
Ristiriitaisia arvioita
Naturan vaikutuksista

Suomen metsien puuntuotto ei sanottavasti vähene Natura-ohjelman takia.
Suomen metsien puuntuotto ei sanottavasti vähene Natura-ohjelman takia.

Natura 2000-ohjelman hallinnollinen valmistelu on Suomessa kangerrellut pahan kerran. Jatkuvasti tulee esille uusia kiusallisia piirteitä, jotka ovat omiaan lisäämään epäilyjä virallista luonnonsuojelua kohtaan. Tuoreimmat epävarmuutta ja epäluottamusta herättävät tiedot sisältyvät metsäntutkimuslaitoksen professorin Olli Tahvosen johdolla tehtyyn raporttiin Naturan todellisista kustannuksista.

Arviointiraportin mukaan yksityismetsien omistajat menettävät Naturassa 147-434 miljoonaa markkaa. Ympäristöhallinto taas on laskenut, että korvauksiin tarvitaan enintään 168 miljoonaa markkaa.

Kun enimmäismäärien arviointiin sisältyy satojen miljoonien markkojen ero, on perusteltua kysyä professori Tahvosen tavoin, kenen arvio on pielessä ja miksi. Ympäristöhallinnon tulisikin selvittää tämänkaltaiset ristiriitaisuudet pikimmiten, jotta edes ne rippeet, jotka vielä ovat luottamauksesta jäljellä, säilyisivät.

Naturan vaikutuksia arvioineet ovat laskeneet, että suojeltavaa metsämaata hankkeeseen sisältyy kaikkiaan 26800 hehtaaria eli 0,15 prosenttia Suomen suojelemattomasta metsämaasta. Yksityismetsää on kaikkiaan 17300 hehtaaria eli valtaosa kokonaismäärästä.

Työllisyyden kannalta ei metsäalueiden suojelulla ole sanottavaa merkitystä. Työpaikkoja katoaa arvion mukaan vain 140.

Suojeluun siirtyvä metsäalue ei sinänsä ole suomalaista metsätaloutta mullistava. Metsän hakkuiden arvioidaan supistuvan kaiken kaikkiaan vain reilun promillen verran. Kansantaloudelliset menetykset arvioidaan laskutavasta riippuen 200-800 miljoonaksi markaksi.

Mutta vaikka hanke ei metsätalouden kokonaisuudessa juuri tunnukaan, monen yksityisen viljelijän kohdalla menetykset voivat olla kohtalokkaita. Huolta tuottaa myös korvaussummien epämääräisyys ja syvät ristiriidat ympäristöhallinnon omien arvioiden ja taloudellisia vaikutuksia arvioineen ryhmän arvioiden välillä.

Kun korvauksia aikanaan ryhdytään maksamaan, on suuri merkitys sillä, maksetaanko ne metsämaan markkinahintana vaiko metsien todellisen tuottoarvion mukaan. Ympäristöministeriö näyttää joka tapauksessa omissa laskelmissaan minimoineen korvaustavoitteet.