Päivän pistot -kolumni
Aimo Massinen:
Mediakritiikkiä kaivattaisiin

Kun Neloskanavan ajankohtaisohjelma taannoin kytki presidentti Martti Ahtisaaren vaalirahoituksen yhteen Indonesian ja April-yhtymän johdolle myönnettyjen kunniamerkkien kanssa, mieleeni nousi ikävä kysymys: tällaista journalismia vartenko tarvittiin uusi televisiokanava?

Tv-ohjelmassa annettiin nimittäin ilman mitään todisteita ymmärtää, että myönnetyistä kunniamerkeistä on Ahtisaaren vaalikassaan luvassa Suomen metsäteollisuudelta noin parin miljoonan markan potti.

Tv-ohjelmia tuotetaan nykyään hyvin suurelta osin pienten alihankkija-yhtiöiden avulla. Ei siinä sinänsä mitään pahaa ole. Näin säästetään tietysti kustannuksia ja uusia yrittäjiäkin tulee alalle.

Innokkuutta ja ärhäkkyyttä journalistiseen paukutteluun on kuitenkin enemmän kuin henkselit kestävät. Kun vähäisellä kokemuksella ilman perusteellista taustatyötä lähdetään mestaroimaan, tulos on samalla kertaa sekä säälittävä että hirveä.

Tutkivasta journalismista tulee helposti hutkivaa fiktiota.

Yleisradion puolella luulisi ainakin olevan resursseja tehdä laatutyötä, mutta siellä häiritsevin piirre on asenteellisuus.

Tv-ykkösellä nähdään maanantaisin MOT-ohjelmia, joita tekevät muutamat kokeneet, pelkästään tutkivaan journalismiin palkatut toimittajat. MOT:ssa on nähty erinomaisiakin katsauksia, mutta useimmiten niitä leimaa toimittajan oma ennakkoasenne, joka sopivasti leikatuilla haastattelupätkillä pyritään väkisin todistamaan oikeaksi.

Ylen asenteellisuus on viritetty niin huippuunsa, että kaikkein kaavoittunein, menneiden vuosikymmenien asenteisiin pohjautuva, mediakritiikiksi tarkoitettu ohjelma on tv-kakkosen Maailma sanojen vankina.

Siinä ei ole vähäisintäkään pyrkimystä objektiivisuuteen tai tasapuolisuuteen. Tässä suhteessa se melkein voittaa Hannu Karponkin jesuiittamaisen tykityksen.

Asiallista mediakritiikkiä meillä harjoitetaan valitettavan vähän. Journalistien ammattikunta ei ole liioin piiskannut itseään, vaan on tyytynyt omahyväisyyteensä ja itseriittoisuuteensa.

Journalismin tutkijoiden Anu Kantolan ja Tuomo Mörän toimittama artikkeliteos Journalismia! Journalismi?(WSOY) on yksi harvoista yrityksistä. Siinä joukko, osin varsin tunnettuja toimittajia pohtii avoimesti työtään median myllerryksessä.

Toimittajien laatimasta artikkelikokoelmasta on vaikea vetää mitään yhtenäistä johtopäätöstä, mutta aito pyrkimyskin journalismin olemuksen ja tulevaisuuden mietintään vie jo eteenpäin.

Journalismi ei ole helppo taiteenlaji. Hyvää journalismia voidaan tehdä monenlaisista lähtökohdista, mutta tosiasiat ja suhteellisuudentaju ovat journalismin tärkeimpiä elementtejä.

Hyvältä journalistilta vaaditaan paitsi alan koulutus ja laajat tiedot maailman menosta, myös tiettyä lahjakkuutta asioiden hahmottamiseen ja kokonaisuuksien hallitsemiseen.

Lisäksi olisi hyvä olla vielä yksi tärkeä, nykypäivän nuorilta toimittajilta usein puuttuva ominaisuus: sydämen sivistys.

Uutiskilpaa käydään varsinkin maailmalla keinoja kaihtamatta. Karmeimpia esimerkkejä ja muistoja meillä löytyy Estonia-onnettomuuden ajoilta vajaan neljän vuoden takaa.

Pelastusmiehistö ja Tyksin henkilökunta joutuivat lujille, kun ulkomaiset kuvaajat pyrkivät väkisin kuvaamaan lähes kuolleita tai jopa repimään onnettomuudessa menehtyneiden muovipusseja auki.

Toimittajat yrittivät myös naamiointia ja lahjontaa päästäkseen vuosisadan sensaatiouutisen uhreiksi joutuneiden läheisyyteen.

Tiedonvälitys kääntyy irvikuvakseen, jos se hylkää uutishankintansa vimmassa kokonaan elämän eettiset ja moraaliset näkökohdat. Viimeistään viikatemiehen vierailu pitäisi pysäyttää toimittajan tiettyyn pieteettiin.

Väli-Suomen lehtien sunnuntai-sivujen tuottaja Pekka Mervola on muuten esittänyt mielenkiintoisen analyysin sanomalehtien lukijoista.

Hänen mukaansa A-luokka suosii Helsingin Sanomia, mutta saattaa luopua maakuntalehdestä.

Keskiluokka lukee maakunta- ja paikallislehtiä.

B-luokka katsoo vain televisiota ja tilaa korkeintaan halvan paikallislehden.

Jos näin on, niin onnittelen Sinua, viisas keskiluokkainen lukija! Turun Sanomien lukijana Sinulla on vielä mahdollisuus saada jonkinlainen kosketus ympäröivään todellisuuteen ja varsinkin lähipiiriin. A- ja B-luokka elävät jo paljon fiktiivisemmässä maailmassa.

Kirjoittaja Aimo Massinen on Turun Sanomien päätoimittaja.