Pistekeinottelu ei
sovi kaikille

Luin kevään abin Markus Janssonin mielipiteen (TS 28.6.) opiskelupaikkojen valintamenettelyistä. En voi uskoa, että jollain kirjoitusten paineet kestäneellä olisi vielä tarmoa arvostella korkeakoulujen pääsyvalintoja.

On varsin ilmeistä, että Jansson ei ole tyytyväinen omaan suoritukseensa, sillä vertailu henkilöiden "kiinnostunut psykologiasta" ja "kiinnostunut pisteiden metsästyksestä" välillä on varsin naiivi.

Olen itsekin kirjoittanut ylioppilaaksi tänä vuonna ja olen samassa tilanteessa, joskaan minun ei tarvinnut ottaa paineita pääsykokeista, koska olin puurtanut tarvittavat suoritukset jo lukioaikana!

Joka tapauksessa alasta kiinnostuneisuus lisää mahdollisuuksia opiskelupaikkaan enemmän kuin halu kerätä irtopisteitä, joilla ei nykyään ole paljoa merkitystä.

Vaikka Jansson pyysi selontekoa joltain vastuussa olevalta niin voin pyrkijänä todeta, että opiskelemaan pääsee jokainen joka tekee töitä sen eteen. Pääsykokeet muodostavat useimmiten suurimman osan kokonaispistemäärästä, joten luetut kurssit lukiossa antavat lisää vastauspotentiaalia valintakokeeseen. Pelkillä yhden kurssin alkupisteillä ei sisälle päästä!

Lisäksi olisi kiva tietää, kenellä on tarmoa lukea kolme kertaa sama kurssi vain siksi että saisi muutaman pisteen alkupisteitä enemmän; samalla vaivalla hän lukisi kolme eri kurssia ja saisi pääsykokeista helpommalla kymmeniä pisteitä!

On turhaa syyttää järjestelmää siitä, että oma laiskuus tai epäonnistuminen joutuu itsensä kohtaloksi; jokainen elää itsensä kanssa, ja jokaisen pitäisi tietää, mikä itselleen sopii parhaiten: keinottelu vai ahkeruus!

JaMeS Karins -79