Pääkirjoitus 2.7.1998:
Puulla on taas hintansa

Suomalaisella puulla on taas hinta, kun metsänomistajat ja teollisuus pääsivät asiasta yhteisymmärryks een puoli vuotta jatkuneiden sitkeiden neuvottelujen jälkeen.
Suomalaisella puulla on taas hinta, kun metsänomistajat ja teollisuus pääsivät asiasta yhteisymmärryks een puoli vuotta jatkuneiden sitkeiden neuvottelujen jälkeen.

Puunjalostus on Suomen taloudessa niin tärkeä lohko, että kaikki raakapuun saatavuudessa ilmenevät häiriöt voivat aiheuttaa suuria vahinkoja niin paperi- kuin sahateollisuudellekin. Siksi puun hintaneuvotteluja metsänomistajien ja teollisuuden välillä on aina totuttu seuraamaan suurella jännityksellä. Tiistaina syntynyt UPM-Kymmenen ja metsänomistajien neuvottelukunnan yhteinen näkemys kuitupuun ja tukkien hinnoista vapauttaa osapuolet ensi vuoden helmikuun loppuun saakka raaka-aineen hintapaineista.

Vaikka teollisuuden puolelta yhteistä näkemystä edustaa tässä vaiheessa vain alan suurin puunkäyttäjä, on selvää, että muut yritykset kuten Enso ja Metsäliitto seuraavat perässä. Syntynyt yhteinen näkemys määrää tosiasiallisesti puun hinnan valtakunnallisesti. Suomessa on totuttu siihen, ettei puulla voi olla kahta hintaa.

Osapuolten näkemykset oikeasta hintatasosta olivat alunalkaen kaukana toisistaan. Hinnoista neuvotteleminen kestikin kuukausia ennen kuin metsänomistajat ja teollisuus olivat valmiit panemaan kirkon keskelle kylää.

Ratkaisu on kompromissi, mutta ei lainkaan huono. Pelin henkeen tietysti kuuluu, että teollisuus valittaa hinnan korkeutta, metsänomistajat päinvastaista.

Keskimäärin kolmen prosentin korotus kantohintoihin eli kaatamattoman puun hintaan metsässä on kohtuullinen. Se ei romuta suomalaisen metsäteollisuuden kilpailukykyä, mutta tuottaa metsänmyyjille siedettävän tulonlisän.

Kuitupuun tuottajat hyötyvät tällä kertaa enemmän kuin tukkipuun myyjät. Edellinen kallistuu viisi prosenttia, jälkimmäinen kaksi. Nousuprosentit on laskettu pitämällä vertailutasona viime vuoden syksyn toteutunutta hintatasoa.

Suomalainen puukauppa on hyvin omalaatuisella pohjalla. Nytkään ei puhuta varsinaisesta hintasopimuksesta, vaan osapuolten yhteisestä näkemyksestä puun hintaodotuksista. Laki kilpailun rajoittamisesta estää sitovat sopimukset.

Tällainen käytäntö on vähitellen päättymässä ja Suomessakin todennäköisesti mennään vapaan hintakilpailun linjalle myös elintärkeän puukaupan alalla. Kilpailuviraston poikkeuslupa on voimassa vielä ensi vuoden helmikuun loppuun mennessä ja ennen sen umpeutumista voidaan sopia vielä yhdestä puukauppakierroksesta.

Erityisesti metsänomistajat ovat olleet kiinteän ja sovitun puunhinnan kannalla. Teollisuus puolestaan näkisi mielellään hinnan kelluvan sen mukaan kun tarjontaa ja ostotarvetta on.

Koko kevään jokseenkin laiskasti käynyt puukauppa epäilemättä vilkastuu hintanäkemyksen synnyttyä. Se on omiaan varmistamaan metsäteollisuuden häiriöttömän raaka-aineen saannin aina ensi vuoden alkupuolelle saakka.