Päätoimittaja Ari Valjakan kolumni 7.6.1998:
Totuus Kuttulasta

Jokaiselle lastenhuollon parissa vähänkin pidempään työskentelevälle sattuu ennemmin tai myöhemmin vahinko, joka ei ole kunniaksi kenellekään. Silloin on tärkeää, että vahingon aiheuttajalla on yläpuolellaan valvonta, joka selvittää ja tarvittaessa rankaisee virheeseen syyllistynyttä.

Tietämättä lopullista totuutta voi sanoa, että Kuttulan perhekodin ympärillä pyörineestä mediamylläkästä saa kuvan, että tämä valvonta joko puuttuu tai on pahasti pettänyt.

Paradoksaalista on, että vuosien varrella useiden valitusten kohteeksi joutunut ja toukokuun tv-kohuohjelmien uudelleen keskusteluun nostama ongelmanuorten hoitolaitos sai sosiaali- ja terveysministeriön heräämään vasta kun televisiossa näytettiin laitoksen johtajan harjoittamaa eläinrääkkäystä.

Vaikka maalla syntyneet tietävätkin, ettei hengenotto eläimeltä ole koskaan kaunista katseltavaa, herätti puolustuskyvyttömän vuohen sadistinen teurastus kansalaisissa syvemmän raivon kuin mahdollinen nuorten huono kohtelu.

Teurastusvideot oli kuvattu 12 vuotta sitten Anjalankoskella, jonne entinen nimismies Kari Björkman perusti huostaanotettujen nuorten kasvatukseen tarkoitetun perhekodin vuonna 1979.

Koti siirrettiin myöhemmin Mäntyharjun korpeen, jossa nykyään asustaa kuntien eri puolilta maata sinne sijoittamat parikymmentä 12-21-vuotiasta ongelmanuorta.

Kukaan ei kadehdi työsarkaa, johon rikos- ja huumekierteessä olevien ongelmanuorten kasvatus siihen antautuneita sitoo. Nuorta joudutaan nostamaan jaloilleen usein ilman hänen vanhempiensa, sukulaistensa ja viranomaisten sydämestä lähtevää asiaan paneutumista.

Sijoittajakuntien suhtautuminen sijaishoitolaitoksiin vaihtelee niiden oman budjettitilanteen ja jopa sosiaalivirkailijan mieltymysten mukaan.

Tällainen työ edellyttää sekä sitoutumista että ammatillista osaamista. Julkisuudessa syntynyt kuva Kari Björkmanin ja Kuttulan kasvatusmenetelmistä perustuu voimaan, jopa alistamiseen. Sosiaali- ja kasvatussektori otti nähtävästi kiitollisuudella vastaan kovuuden sanomaa saarnaavan entisen nimismiehen ajatukset 1960- ja 70-lukujen pehmokokeilujen jälkeen.

Ensimenestys saattoi nousta alalle kouluttautumattoman Björkmanin päähän. Alkuperäiseen kutsumukseen saattoi sekoittua vallankäytön huumaa, jota on suojattu nepotismin avulla. Merkittävä osa Kuttulan henkilökunnasta on ollut Björkmanin sukulaisia.

On ymmärrettävää, että lasten, varsinkin ongelmanuorten kasvatuksessa tarvitaan määrätietoisuutta, joskus jopa kovuutta. Mutta lakia, joka kieltää esimerkiksi lapsen lyömisen, on silti noudatettava.

Myöskään luovuus ei ole pahasta, mutta nuorten hoidokkien haaliminen eri puolilta Eurooppaa Mäntyharjulle vaikuttaa tarpeettomalta. Omissakin nuorissa luulisi riittävän työsarkaa.

Kuttula-skandaali on riehunut lähinnä Saksassa, jossa berliiniläinen sosiaalityöntekijä muutaman yön Mäntyharjulla vietettyään on mainostanut nuorisokodin törkeitä menettelytapoja.

Suomalaisnuorten kuljettamista hoitoon Nepaliin, kuten vuosien mittaan on tapahtunut, on vaikea perustella. Julkisia varoja näin eksoottisiin kohteisiin myöntäville voi kertoa, että Suomen Lapista löytyy avaruutta ja yksinäisyyttä sitä kaipaaville.

Mikä on totuus Kuttulasta, kun siellä kasvaneet nuoret puhuvat täysin ristiin laitoksen toiminnasta. Joku mustamaalaa, toinen kehuu estottomasti. Hyviäkin tuloksia on syntynyt, eivätkä sosiaaliviranomaisten suorittamat tarkastukset ole vuosien varrella johtaneet mihinkään oikaisutoimiin.

Laitokseen lapsia sijoittaneiden kuntien sosiaaliviranomaiset ovat haastatelleet tv-ohjelman jälkeen kaikki Mäntyharjulle sijoittamansa lapset. Haastatteluissa ei ole tullut esiin mitään todisteita ohjelmassa väitetyistä pahoinpitely- tai henkisen väkivallan tapauksista.

Paikallinen lehti kertoo, että Kuttula on avoin yhteisö ulkopuolisillekin. Ovet ovat periaatteessa auki siitä kiinnostuneille. Sosiaalialan työntekijät taas kertovat kokemuksesta, että laitokseen on lähes mahdotonta päästä tutustumaan.

Meillä kaikilla, ei vähiten medialla, on taipumus jakaa ihmiset vuohiin ja lampaisiin. Koko sosiaalitoimen tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että Kuttulan tapaus selvitetään perinpohjin.

Lasten huostaanottopäätökset tehneiden kuntien sosiaalilautakunnat, Mäntyharjun kunta, lääninhallitus ja lopulta ministeri Terttu Huttu-Juntunen ovat tästä vastuussa.

Lasten tulevaisuuden nimissä.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.