Suomi 1948 -kolumni Veli Junttila:
Ministeri Hertta Kuusinen

Skdl hyväksyi toukokuun 26. päivänä 1948 hallituksen uudet järjestelyt sisäministeri Yrjö Leinon eron jälkeen. Sisäministeriksi tuli Eino Kilpi ja salkuttomaksi ministeriksi Hertta Kuusinen.

Kuusinen oli puolueessaan hyvin suosittu, mikä näkyi tämän Hakaniemen torilla 27.5. pitämän puheen jälkeen. Vapaa Sana kirjoitti: Vain harvoin tapahtuu suomalaisessa kansankokouksessa mitään sellaista kuin Hakaniemessä. Hertta Kuusisen puhe oli suunniteltu vain vajaan neljännestunnin pituiseksi, mutta suosionosoitusten takia siitä ei tahtonut tulla lainkaan loppua. Kymmenet ja sadat ihmiset piirittivät Kuusisen, häntä heitettiin ilmaan, tervehdittiin, syleiltiin...
Hertta Kuusinen oli Terijoen hallituksen pääministerin Otto Wille Kuusisen tytär, joka oli vielä tuolloin naimisissa Yrjö Leinon kanssa. Pariskunta kuitenkin ajautui erilleen elokuussa 1948 samaan aikaan kun Hertta Kuusisen lyhyt ministerinposti päättyi. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli kommunistien siniverisiä, vallankumouksen teoreetikko Tuure Lehén.

Naisministereitä Suomessa ei ollut vielä liiemmälti. Ensimmäinen heistä oli Sdp:n Miina Sillanpää Väinö Tannerin johtamassa vähemmistöhallituksessa vuosina 1926-1927.

Paasikiven sihteeri Toivo Heikkilä kirjoittaa muistelmissaan, että Hertta Kuusisen tulo ministeriksi toi hänet vaikutusvaltaiselle paikalle lähelle pääministeriä. Lyhyenä kautena ehdittiin kokea, että hän pyrki neuvomaan kollegojaan, mm. pää- ja sisäministereitä. Eino Kilpi tuore käännynnäinen Sdp:stä sai Hertta Kuusiselta paljon opetusta, sillä hän oli liiaksi humaani ja kasvanut kiinni kansanvaltaiseen järjestelmään. Vallankumouksen edistäjää Kilvestä ei missään vaiheessa tullut.

Toivo Heikkilä kertoo, että Hertta Kuusinen yritteli patistella liikkeelle myös järjestelmään liikaa sopeutunutta pääministeri Mauno Pekkalaa. Eräs asekauppias Jusu oli kuullut pääministerin virkahuoneesta äänekästä keskustelua ja sen jälkeen Pekkalan karjaisun: Minähän olen Suomen pääministeri etkä sinä!

Heikkilän mukaan Kuusinen yritti isännöidä myös mm. lehdistöasioissa Carl Enckellin johtamassa ulkoministeriössä, mutta tässä hän epäonnistui.

Hertta Kuusinen järjesteli usein teekutsuja naisjärjestöille valtioneuvoston juhlahuoneistossa, myös porvarillisia naisia oli kutsuilla mukana. Porvarinaiset ihastelivat herttaista emäntää ja lehdet kirjoittivat varoittavasti, että Hertta Kuusisen hymykuopista tulee Suomen porvariston tuho.

Kuusinen ei yrittänyt kutsuillaan käännyttää ketään kommunismiin. Hänen olemuksensa emäntänä oli paljon valoisampi kuin puhujalavalla tai virantoimituksessa, kertoo Heikkilä.

Hertta Kuusinen oli ollut vankilan tuttu jo pitkään 1930-luvulla ja jatkosodan sytyttyä hän joutui - sodanvastustajana - jälleen turvasäilöön ja vankilaan. Itse hän sanoi olleensa keskitysleirissä, josta vapaus koitti rauhan tultua syyskuussa 1944.

Kuusinen osallistui aktiivisesti laillistetun Skp:n toimintaan mm. sen keskuskomiteassa ja hän oli johtava hahmo myös Skdl:ssä ja uudessa SNS:ssä. Hän toimi myös Vapaan Sanan poliittisena toimittajana ja pakinoitsijana.

Maaliskuun 1945 vaaleissa Kuusinen valittiin äänivyöryllä eduskuntaan ja hänestä tuli Skdl:n ryhmän puheenjohtaja.

Suuren yleisön tietoisuuteen Kuusinen nousi sekä laajoilla puhujamatkoillaan että Skdl:n eräänä symbolina - huomattava osa puolueelle lähetetyistä kirjeistä lähetettiin hänelle.

Vastustajilta tuli niin paljon haukkuma- ja uhkauskirjeitä, että Kuusinen ylpeili olevansa Suomen parjatuin nainen.

Radion valtakautena Hertta Kuusinen saavutti kuuluisuutta myös radion pienoisparlamentin jäsenenä. Parlamenttia on väitetty eniten kuunnelluksi sarjaksi radion historiassa. Nokkelan ja sananvalmiin Kuusisen suosio kasvoi, kun hän löi jatkuvasti jauhot suuhun viidelle miespuoliselle vastustajalleen. Eräänkin tiedetään sanoneen: Kun sille pahukselle ei pärjää viisaatkaan miehet.

Hertta Kuusisen elämäntoverina Leinon jälkeen oli Olavi Paavolainen kuolemaansa 1964 saakka. Hertta Kuusinen kuoli 70 vuotiaana Moskovassa vuonna 1974.

Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.