Arkkipiispan
tehtäväkenttä

Uuteen arkkipiispaan kohdistuvista toiveista on tässäkin lehdessä kirjoitettu jonkin verran. On kuitenkin yksi puoli hänen tehtävistään, joka on jäänyt hyvin vähälle.

Arkkipiispalta odotetaan myös hallinnollista taitoa. Mikään byrokraatti hän ei tietenkään saa olla. Vaikka arkkipiispa ei enää johdakaan tuomiokapitulia, hänen käsissään on kuitenkin monien instituutioiden johto. Hän on kirkolliskokouksen puheenjohtaja ja lisäksi hän johtaa kirkkohallitusta, piispainkokousta ja kirkon ulkoasiain neuvostoa. Mistään pienistä yksiköistä ei siis ole kysymys. Näihin tehtäviin ei opita arkkipiispaksi tulon jälkeen; ne pitää osata jo etukäteen.

Muut arkkipiispan tehtävät näen lähinnä kolmijakoisina. Ensiksi hän on hengellinen johtaja, sielunhoitaja, paimen. Sauvallaan (=Jumalan Sana) hän kaitsee laumaansa, niin pappeja kuin muitakin. Evankeliumin sana johtaa häntä paimenvirassa. Häneen katsotaan.

Edelliset arkkipiispat eivät ole peitelleet ajatuksiaan, vaan he ovat tuoneet ne rohkeasti päättäjien ja koko kansan kuultaviksi. Toinen arkkipiispan tehtävä on siis olla suunnannäyttäjänä, kristillisen ajattelutavan esille tuojana ja tulevaisuuden näkyjen ja visioiden voimakkaana julistajana, karismaattisena johtajana.

Arkkipiispan kolmantena ja aivan konkreettisena tehtävänä on pitää tiivistä yhteyttä ulkomaisiin kirkkoihin. Hänen tehtävänsä on ekumenian arkipäivän toteuttaminen pirstaleisessa kristillisessä maailmassa.

Muuten toivon vaalitaistelussa rehtiä, reilua ja rehellistä toimintaa.

Olavi Koivukoski