Emu on Suomelle valtava menetys

Esko Ahon hallitus sai johdettavakseen konkurssitilaan ajetun Suomen sinipunayhteistyön jäljiltä vuonna 1991. Työttömyys ja velkaantuminen olivat jättiläismäisessä kasvussa. Talouden käännös saatiin aikaiseksi maaliskuun puolivälissä 1993. Silloin ecu maksoi 7,06 mk. Talous kehittyi positiiviseen suuntaan, markan arvon nousu oli selvä merkki talouden tilanteen kehittymisestä. Velkaantuminen jatkui edelleen.

Hallitus vaihtui keväällä 1995. Uusi hallitus jatkoi samaa talouspolitiikkaa ja talous kehittyi edelleen positiivisesti. Samalla markka oli saanut takaisin osan menetetystä arvostaan. Parhaimmillaan oli markan arvo 20.11 1995 ecun maksaessa 5,46 mk.

Mitä sovittiin?

Tässä ajankohdassa on tehty väärä päätös. Markan arvoa on ryhdytty devalvoimaan, vaikka talous koko ajan kehittyy parempaan suuntaan. Onko silloin:

-sovittu EU:n kanssa Suomen tulosta Emuun?

-EU vaatinut, että Emuun pääsyn ehtona on 10 prosenttia matalampi markan arvo (Saksan markkaa=3,04 ja ecu 6,00)?

-sovittu, että kansalle ei saa kertoa matalan markan arvon merkityksestä, 200 miljardin mk:n menetyksestä, jossa talletukset, palkat, eläkkeet ja eläkekassat tulevat menettämään euroarvostaan 10 prosenttia?

-sovittu, että palkkioksi matalan markan arvon sisääntulosta saa Suomi paikan EKP:n johtokunnassa?

Tällä hetkellä voidaan päätellä Suomen olleen mukana taloudellisessa taistelussa tulevaisuuden varallisuudesta. Me hävisimme sen neuvottelupöydässä. Kiitos kuuluu Paavo Lipposelle, Sauli Niinistölle ja Arja Alholle. Sotakorvauksena me menetämme 33 miljardia ecua, 200 miljardia markkaa. Kymmenkertaisen korvauksen edelliseen sotakorvaukseen verrattuna. Tämän 200 miljardin maksajina ovat kaikki palkanansaitsijat, eläkeläiset, yrittäjät ja heidän taseensa sekä vakuutusyhtiöt eläkekassojen haltijoina. Tilanne on pahin eläkekertymän kohdalla. Me kaikki saimme 10 prosentin euromääräisen koko työhistoriamme ajan mittaisen palkanalennuksen takautuvasti eläkemaksujen osalta. Lohdutukseksi saimme sentään oman edustajamme valvontakomissioon.

Jokaisen olisi nyt syytä laskea paljonko olisi talletus, palkka, eläke, yrityksen tase, eläkekassojen määrä ja eläkekertymä ecun hinnalla 5,46 mk, jolla arvolla Lipponen sai valtakunnan hoitaakseen. Vierelle tulee laskea paljonko vastaavat arvot ovat sovitulla 6 markan ecun hinnalla. Tämä on ensimmäinen palkanalennus, johon SAK on vapaaehtoisesti suostunut. Paljon puhuttiin siitä, että Emuun liittymisestä johtuen ei tulevaisuudessa tehdä palkkojen leikkauksia kilpailukyvyn takia. SAK piti sitä ehtona Emun hyväksymiselle. Kuitenkin SAK hyväksyi jo etukäteen 10 prosentin palkkojen alennuksen ja suoritettujen eläkemaksujen osalta jopa takautuvasti. Missä nyt viipyvät yleislakon uhkaukset?

Markan arvoa olisi voitu myös yliarvostaa samat 10 prosenttia. Silloin olisimme saaneet nykytilanteeseen nähden 66 miljardia ecua, 400 miljardia markkaa lisää kansallisvarallisuuteemme. Tämä vastaa koko kansan kahden vuoden bruttopalkkoja.

Tieto myöhässä

Suomen kansalle annettiin hyvin vähän informaatiota Emusta. Minä sain informaationi Saksassa asuessani siellä. Informaation määrän kasvaessa lisääntyi myös Emun vastustus. Meillä ei voitu antaa informaatiota, koska oikea tieto olisi lisännyt kansan vastustusta. Välittömästi vapun jälkeen julkaistiin informaatiota Emusta. Miksi vasta päätösten jälkeen?

Päättäjät ovat tietoisesti syksyn 1995 jälkeen antaneet väärää tietoa saadakseen edes jonkinlaisen hyväksymisen Emu-kytkentään. Huhtikuussa 1998 Lipponen, Niinistö ja Sirkka Hämäläinen kertoivat markan arvon olevan oikean, eikä ole mitään syytä markan arvon nostamiseen. Kuitenkin Suomen Pankki käytti 3,5 miljardia markkaa matalan markan arvon tukemiseen huhtikuun viimeisellä viikolla.

Miksi tukemista tarvittiin, jos markan arvo oli oikea? Palkinnoksi näistä sai Hämäläinen EKP:n johtokuntapaikan ja miljoonan vuosipalkan. Tämä tuoli on Suomen kaikkien aikojen kallein investointi, 200 000 000 000 mk, 40 000 mk. jokaista kansalaista kohden.

Kyllä Emusta on hyötyäkin. 1970-luvulla oli Suomen markka saman arvoinen Saksan markan ja Sveitsin frangin kanssa. Sen jälkeen on Suomen markan arvosta menetetty 70 prosenttia. Helsingissä ei ole osattu hoitaa talous- eikä finanssipolitiikkaa. Frankfurtissa se hoidetaan varmasti paremmin.

Emu on antidemokraattinen konsepti, joka toteutetaan lähes kaikkialla ilman kansan hyväksymistä. Jatkavatko nykyiset päättäjät muissakin yhteisissä asioissa antidemokraatista linjaa? Tämä on estettävä. Eläkeliiton puheenjohtaja Mauri Paananen sanoi tv-uutisissa huhtikuun alussa, että taas on nöyrä ja alistettu kansa maksumiehenä. Ainoa mitä he voivat tehdä on vaikuttaa vaaliuurnilla. Valitettavasti silloin ei saada takaisin mitä on menetetty, mutta oikeat päättäjät valitsemalla voidaan estää uudet tyhmyydet.

Kaarlo Ilmanen,
yrityskonsultti
Turku