Naturasta on aika päättää

Kansanedustaja Olavi Ala-Nissilälle (TS 20.5.) tiedoksi, etteivät vanhat suojelualueemme millään riitä Naturan tavoitteiden saavuttamiseen. Uuden luonnonsuojelulain tavoite on kaikkien lajien ja luontotyyppien suotuisa suojelun taso, eli niiden määrän ja levinneisyysalueen vähenemisen pysäyttäminen. Tavoite on aikaisempaa kovempi, koska luontomme tila on paljon entistä pahempi.

Vanhat suojeluohjelmamme eivät riitä uutta tavoitetta täyttämään, koska ne on tehty aikoinaan paljon löysemmin tavoittein. Niihin on poimittu vain joitakin parhaita paikkoja sieltä täältä. Tämän nykysuojelun riittämättömyys näkyy mm. maamme 1692 uhanalaisena lajina. Vanha suojelualueverkostomme vuotaa kuin seula, ja sitä tulee paikata uusilla alueilla.

Lisäksi on huomattava, ettei kaikille lajeille ja luontotyypeille edes vielä ole olemassa minkäänlaisia vanhoja kotimaisia suojeluohjelmia. Esimerkiksi jokiluonnolle, pienvesille, kallio- ja perinneympäristöille Natura on ensimmäinen todellinen suojelukeino. Vastaavasti uhanalaisista lajeistamme peräti 92 prosenttia on yhä ilman suojelusuunnitelmaa.

Uusia alueita on Naturassa vain 2,2 prosenttia eli 107000 ha. Niistä suuri osa on tarkoitus suojella Naturan uudella täsmäsuojelulla niin, että maa voi jäädä maanomistajalle. Jos suojelukohde on esimerkiksi harju, suojelukeino voi olla maa-aineslaki. Silloin metsää voi kaataa, mutta isoon sorakuoppaan tarvitsee luvan.

Ja jos jollakin alueella tarvitaan tiukempaa luonnonsuojelulain suojelua, silloinkin maanomistaja voi hakea aluetta yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi. Tai sitten myydä valtiolle, joka maanmittauslaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan maksaa esim. ranta-alueista 30 prosenttia enemmän kuin muut.

Mitä maanomistajien oikeussuojaan tulee, sen on apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen tutkinut. Hänen päätöksensä 6.5.1998 mukaan Naturasta voidaan päättää ilman uusia kuulemisia tai lainmuutoksia.
Tapani Veistola
suojeluasiantuntija
Suomen luonnonsuojeluliitto
Helsinki