Pääkirjoitus 28.5.1998:
Ahtisaaren aikalisä takaa
palkkiovirkojen säilymisen

Suomen Pankin hallinnon sopeuttaminen Emun olosuhteisiin on osoittautunut odotettua vaikeammaksi. Presidentti Martti Ahtisaaren puuttuminen pankin johtokunnan nimityskysymyksiin ja keskiviikoksi suunnitellun pankkivaltuuston kokouksen siirtyminen ensi viikkoon merkitsevät käytännössä Suomen Pankin johtokunnan pysymistä entisessä laajuudessaan, vaikka tehtävät oleellisesti vähenevätkin.

Sen jälkeen kun Suomen Pankin raha- ja valuuttapolitiikan kansallinen päätösvalta siirtyvät pääjohtaja Sirkka Hämäläisen myötä Euroopan keskuspankin EKP:n johtokuntaan Frankfurtiin, SP:n vastuulle jäävät vain toisarvoiset asiat, kuten setelien liikkeellelasku, hintavakaudesta huolehtiminen, rahahuolto ja EKP:n päätösten toimeenpano sekä eräät rutiiniluontoiset toimenpiteet.

Tällaisen tehtävien kevenemisen olisi pitänyt näkyä myös ylimmän johdon ohenemisena. Toisin on kuitenkin käymässä. Johtokunta saa paitsi uuden pääjohtajan myös viidennen jäsenen. Poliittisten palkkiovirkojen määrä ei vähene.

Ahtisaaren puuttuminen pankkivaltuuston toimintaan ja aikalisän pyytäminen nimityspäätöksille merkitsee käytännössä sitä, että Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja, tohtori Jukka Pekkariselle varmistetaan paikka Suomen Pankin johdossa sosiaalidemokraattien ylimääräisellä mandaatilla.

Kuvion mutkistumisella tuskin sentään on vaikutusta siihen poliittiseen enemmistöön, joka on saattelemassa johtokunnan jäsenen Matti Vanhalan keskuspankin uudeksi pääjohtajaksi.

Väitteet siitä, että presidentti nimittäisi Pekkarisen pääjohtajaksi, ellei hänen ja vasemmistopuolueiden linja menisi läpi pankkivaltuustossa, saanee jättää omaan arvoonsa. Niin rajua ja häikäilemätöntä vallankäyttöä ei voi uskoa todeksi.

Presidentin aktiivinen ote nimityskysymyksessä on tietysti jo muutenkin äärimmäisen kiusallista, varsinkin kun siitä näkyy selvästi läpi Sdp:n asialla oleminen. Yhden puolueen asiamiehenä toimiminen soveltuu huonosti tasavallan presidentin toimenkuvaan.

Vaikka kansakunnan poliittinen muisti on lyhyt, siitä tuskin ovat pyyhkiytyneet pois ne useat nimenomaan sosiaalidemokraatteja suosineet nimityspäätökset ja jopa eduskunnan ylitse kävelemiset, joita presidentti Martti Ahtisaari on virkakautensa aikana tehnyt.

Koko nimitysoperaatio ja sen rönsyt viittaavat siihen, että syntymässä on jälleen kerran poliittisten virkojen paketti. Kokoomus taivutetaan Suomen Pankin johtokunnan pitämiseen viisijäsenisenä sillä, että puolue saa oman miehensä kauppa- ja teollisuusministeriössä vapautuvalle kansliapäällikön paikalle. Ei kovin ryhdikästä politiikkaa, mutta sitäkin tavallisempaa.

Mielenkiintoista on nähdä, kuinka paljon keskuspankin seitsemän ja puolensadan vahvuisesta henkilökunnasta vähennetään työntekijöitä tehtävien supistumisen takia. Jos huippujohdon linjaa noudatetaan myös tässä, säilyttää moni pankkilainen uhanalaisen työpaikkansa.