Veli Junttilan Suomi 1948 -kolumni:
Arvo Ketonen 1888-1948

Turun Sanomain toimitusjohtaja Arvo Ketonen kuoli 59-vuotiaana toukokuun 27. päivänä 1948 Turussa. Lehtemme surureunoin ympäröity kuolinuutinen täytti koko seuraavan päivän etusivun.

Hän oli tullut Turun Sanomain ja Ota Osakeyhtiön toimitusjohtajaksi syksyllä 1917, joten työrupeama yksin TS:ssa kesti yli 30 vuotta.

Nekrologissa kerrottiin, että Ketosen tulo merkitsi käännekohtaa Turun Sanomain historiassa. Turun Sanomista tuli hänen aikanaan Lounais-Suomen valtalehti, joka levisi huomattavassa määrin sen alueen ulkopuolellekin.

Harri Kalpa luonnehtii TS:n historiassa Ketosta yhtiön kasvun arkkitehdiksi. Arvo Ketosen ja Alvar Aallon yhteistyön tuloksena rakennettiin 1920-1930-lukujen vaihteessa TS:n nykyinen Kauppiaskatu 5:n toimitalo.

Kalpan mukaan Ketonen oli kehittynyt lehdenteon ja kirjapainoalan todelliseksi asiantuntijaksi ja hän johti Turun Sanomia rautaisella otteella. Rutiini- ja uutisjuttuja lukuunottamatta hän pitkälle määräsi, mitä julkaistiin. Olipa kotona tai kansanedustajana Helsingissä, Ketonen aina yleensä myös päätti lehden sivuluvusta.

Arvo Ketosen loppuvuosiin tultaessa Turun Sanomat oli kasvattanut valta-asemaansa Turussa ja maakunnassa, sen levikki ylitti kaupungin viiden muun lehden - Uuden Auran, Åbo Underrättelserin, Sosialistin, Turunmaan ja Uuden Päivän - yhteislevikin ja lähenteli 50000 kappaleen rajaa. Ketonen toimi Turun Sanomain päätoimittajana vuosina 1937-1947.

Ketosella oli runsaasti yhteiskunnallisia velvollisuuksia. Hän oli sodanaikaisen pitkän parlamentin, eduskunnan jäsen vuosina 1939-1945, yli neljännesvuosisadan Turun kaupunginvaltuustossa, myös mm. Turun Yliopiston, monien yritysten, lehtialan elinten ja Edistyspuolueen hallinnossa sekä urheilutoiminnassa.

Kesäkuun 1948 alussa Turun Sanomat kertoi työn alla olevasta Turku-filmistä. Kaupunki oli myöntänyt elokuvaan 150000 markkaa, ja filmi luvattiin esityskuntoon lokakuussa. Sisällön pääpaino oli historiassa ja kulttuurielämässä.

Filmaustyöt oli uskottu Suomi Filmille. Kuvausta johti taitelija Usko Kemppi, joka oli laatinut myös käsikirjoituksen.

Filmi alkoi TS:n selostuksen mukaan Tukholman lentokoneesta Saaristomeren yltä. Aeron bussilla sitten jatkettiin keskelle kaupungin vilkkaasti sykkivää elämää.

Kierrokseen kuuluivat tietysti tuomiokirkko, Vanha Akatemia, Luostarinmäki, taidemuseo ja yliopistot.

Tuomiokirkossa esitettiin piispa Henrikin kastetilaisuus. Turun linnassa Helge Herala esitti renessanssiajan trubaduurin asussa sydämensä tunteet linnanneito Marja Korhoselle. Myös Ruissalo oli arvossaan ja se pääsi kuvaan vanhojen tammimetsien hämyisine näkymineen.

Kesäkuun alussa 1948 merellisessä Turussa oli eräitä huolenaiheita.

Aurajoen moottoriveneajelussa oli sattunut törmäyksiä ruorijuoppouden ja ylinopeuksien takia. Myös sumut ja valoitta ajelu aiheuttivat vaaratilanteita ja töitä poliisille. TS:n mukaan jokisuun ja Koulukadun välisellä osalla suurin sallittu nopeus oli kuusi solmua ja siitä ylöspäin viisi solmua.

Turussa oli 50 vuotta sitten 1700 rekisteröityä moottorivenettä; osa tosin sota-ajan jäljiltä ajokelvottomia. Huviveneilyä rajoitti myös tehokkaasti se, että siihen tarkoitukseen sai koko kesän ajaksi vain 60 litraa polttoaineitta.

Hirvensalon liikenne oli toinen murheenkryyni, sillä saareen liikennöi vain yksi lossi. Kauan kaivattu silta oli rakenteilla, mutta valmistuminen hidasta tarvikepulan takia.

Lossinkuljettaja Nestor Töykkälä kertoi TS:ssä, että iltapäivisin varsinkin kaupungista Hirvensaloon on pitkät jonot, sillä lossille mahtui jalankulkijain ja pyöräilijäin lisäksi vain 2-3 autoa. Liikenne piti usein keskeyttää, kun lossin vaijeri oli laskettava salmen muun liikenteen takia.

Eräänä tavallisena tiistaina klo 14-22 välillä lossin läpi kulki yli 200 autoa, joista puolet henkilöautoja ja toinen puoli kuorma-autoja ja busseja. Busseilla ja postiautoilla oli etuajo-oikeus, muut autot ja hevospelit saivat odottaa usein tuntikausia.

Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.