Kirjoittajavieras Matti Paavola:
Johan on markkinat

Suomalaisosakkeiden virta ulkomaille on voimistunut. Jo 230 miljardia pörssiyhtiöiden arvosta on vieraissa käsissä, kerrottiin jokin aika sitten Turun Sanomissa. Pääkirjoituksessa todettiin, että MAI-hankkeessa törmäävät kansallinen ja kansainvälinen.

Kun samanaikaisesti tehdään päätöksiä Suomen markasta luopumisesta, on yksityinen kansalainen varsin ristiriitaisten tunnelmien vallassa. Mihinkä voimakas kansainvälistyminen ja markkinatalouden mahtava esiinmarssi johtavatkaan?

Sanotaan, että monenvälinen investointisopimus (MAI) luo mahdollisuudet kansainvälisten investointien optimaaliseen tuottoon.

Viisaat selittävät, että näin maailmantalouden tuotantopanokset saadaan tehokkaasti käyttöön. Yritysten voimakkaalla suosimisella edistetään taloudellista kasvua. Tämän puolestaan pitäisi johtaa mm. työllisyyden parantumiseen ja kulutuksen kasvamiseen.

Mutta asioilla on yleensä toinenkin puolensa. Tuntuu aivan siltä, että MAI-sopimuksen avulla valtaa siirretään eri maiden demokraattisesti valituilta hallintoelimiltä monikansallisille yrityksille. Siis kansanvalta menettää ja kansainvälinen pääoma voittaa.

Haluan tässä yhteydessä lainata painettua sanaa (TS 22.3.1998): Nimettömät ja kasvottomat omistajat janoavat vain tuottoa. Piilossa pysyvät omistajat äänestävät jaloillaan keräämällä voitot kotiin ja kävelemällä pois, jos yhtiö ei enää kiinnosta.

Voittoa janoavat nimettömät ovat omalla alueellaan tietenkin hyvin tehokkaita. Mutta kun he jonakin päivänä ilmoittavat nimensä ja samalla tahtonsa, että suomalaista teollisuutta siirretään maasta pois, olemme voimattomia.

En luota kansainväliseen pääomaan. Jos tämä pääoma laiminlyö ympäristönsuojelun ja hävittää kansallista kulttuuria, menetämme jotakin aivan liian arvokasta. Olemme tällöin uhranneet ahneuden alttarille oman tulevaisuutemme.

Markkinataloutta tarvitaan. Sen tehokkuus on otettava käyttöön. Mutta täysin vapaa markkinatalous ja kulutuksen jatkuva kasvaminen tuhoavat maailman. Markkinatalous on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Kannatan kansainvälisyyttä ja kansojen välistä yhteistoimintaa. Mutta meidän ei sovi unohtaa juuriamme. Suomalaisen ja erityisesti suomenkielisen kulttuurin tulee elää seuraavan vuosituhannen kansainvälisyydessäkin. Siinä meillä on tärkeä osa Suomen tulevaisuutta.

Kirjoittaja on Turun kaupungin terveydenhuollon eläkkeellä oleva hallintopäällikkö.