Pääkirjoitus 25.5.1998:
Tuottajaväki havittelee nyt
esimerkkiä länsinaapurista

Suomen maataloustuottajat ovat joutuneet epätavalliseen tilanteeseen. He saavat katsella haikaillen Ruotsiin, missä viljelijöiden omistamat osuuskunnat ovat ryhtyneet kohentamaan isäntiensä taloutta.

Länsinaapurissa viljelijöiden omistamat osuusteurastamot ovat perustamassa yhteistä lihakonsernia. Meijerijätti Arla sekä eteläruotsalainen Skånemeijerier ovat ilmoittaneet korottavansa maidon myyntihintaa ja sitä kautta myös tuottajahintaa.

Suomalaisen viljelijän harmin ymmärtää, sillä kotimaassa osuuskuntien välinen kilpailu kiristyy päivä päivältä. Kovinta taistelua tuottajien omistamat yritykset käyvät keskenään liha- ja maitomarkkinoilla.

Viimeinenkin lihataloja yhdistänyt lanka katkaistiin, kun Atrian omistajat sanoutuivat irti alkutuotannon yhteistyöstä. Syynä oli HK Ruokatalon ja yksityisen Poutun tiivistynyt kanssakäyminen, jota pohjalaiset eivät voi sietää.

Meijerikentässä hajaannusta on vielä enemmän ja kesästä odotetaan mielenkiintoista, kun Valiosta irtaantunut tamperelainen Maito-Pirkka ryhtyy myymään tuottajiensa maitoa yhdessä Kainuun osuusmeijerin kanssa.

Maatalouden etujärjestössä MTK:ssa osuuskuntien keskinäistä mittelöä on paheksuttu pitkään. Niinpä järjestö nyt auliisti viittaa Ruotsin suuntaan ikään kuin malliksi omilleen. Eri asia on, soveltuvatko ruotsalaisten esimerkit meikäläisiin oloihin.

Länsinaapurissa lihateollisuus on ollut selvästi enemmän hajallaan kuin Suomessa. Meillä viljelijöiden omistamat Atria ja HK-Ruokatalo ovat eurooppalaisittainkin katsottuna kohtuullisen suuria lihataloja.

Ruotsalaisten lihaosuuskuntien yhteistyön perimmäisenä tarkoituksena on rakentaa iskukykyinen koneisto monikansalliseen kilpailuun. Tämä on tarpeen, sillä esimerkiksi Atria otti Ruotsista tukevan jalansijan ostamalla 250 miljoonalla markalla Lithells Ab:n ja Sibylla-ketjun.

Maitomarkkinoilla osuuskuntien keskinäinen kilpailu ei ole juurikaan laskenut tuottajahintaa Suomessa. Kuluttajille ei ole herunut mainittavia alennuksia maitotiskiltä muuta kuin kaupan omien tarjouksien kautta.

MTK:ssa ruotsalaisen Arlan ilmoitus kulutusmaidon tukkuhinnan korottamisesta kolmella prosentilla on nähty myönteisenä, sillä järjestö on jo kauan patistanut Suomen meijereitä samoihin toimiin. Nähtäväksi vielä jää, miten kuluttajat länsinaapurissa suhtautuvat hintojen nousuun.

On selvää, että suomalaisten osuuskuntien on tarkkaan seurattava, mitä Ruotsissa tehdään ja kuinka esimerkiksi liha-alan järjestely siellä vaikuttaa yhteisillä vientimarkkinoilla.

Oikopäätä maatalouspolitiikan mallia ei kannata Ruotsista hakea. Toivottavasti ainakaan maatalousministeri Kalevi Hemilä ei noudata ruotsalaisen kollegansa esimerkkiä. Annika Åhnberg näet suututti viljelijät pahanpäiväisesti toteamalla, että Ruotsissa 1990-luvun kriisiajan vaikutuksilta on välttynyt vain maatalous.