Päivän pistot -kolumni
Aimo Massinen:
Sdp:n pehmeä sylikoira

Muistatteko vielä aikaa, kun tässä tasavallassa oli ärhäkkä kommunistinen puolue?

Mutta sitten Neuvostoliitto romahti ja kommunismi kuoli. Meilläkin kommunistit loivat nahkansa uudelleen.

Vuonna 1990 syntyi vasemmistoliitto. Puolue julistautui punavihreän aatteen terrieriksi, joka henkeen ja vereen vastusti varsinkin ydinvoimaa, asehankintoja ja sosiaaliturvan leikkauksia.

Vuoden 1995 vaalien jälkeen vasemmistoliitto pääsi kuitenkin yllättäen hallitukseen ja - simbsalabim - siitä tuli hetkessä puudeli, Paavo Lipposen pehmeä sylikoira.

Politiikassa tehdään takinkäännöksiä, mutta harvoin takkitemppu on niin totaalinen kuin vasemmistoliiton osalta hallitusvastuun seurauksena.

Vasemmisto nieli kakistelematta valtion 25 miljardin markan leikkaukset, jotka kohdistuivat paljolti vähäosaisiin. Jopa pyhän toimeentulotuen pienennys hyväksyttiin.

Entisestä tiukasta EU:n vastustajasta sukeutui hetkessä Emun tukija. Hornet-hävittäjäkaupan kiivaasta arvostelijasta tuli helikopterihankinnoissa kuuliaisempi kenraalien perässäkulkija kuin konsanaan Sdp.

Kun puheenjohtaja Claes Anderssonilta tai hänen seuraajaehdokkailtaan Martti Korhoselta ja Suvi-Anne Siimekseltä kysyy arvosanaa Paavo Lipposen hallituksesta, vastaus on selkeästi hyvä!

Jos kysymystä jatkaa peräämällä erityisesti vasemmistoliiton saavutuksia, vastaus on paljon epämääräisempi. Sitä paitsi tärkeintä kuulemma onkin kuva yhteistyökykyisestä puolueesta. Yhteistyökykyisyyttään Korhonen ja Siimes liputtavat esimerkiksi energiapolitiikassa sulkematta vaihtoehdoista pois ydinvoiman lisärakentamista.

Puheenjohtajan tuolia kilvoittelevat Korhonen ja Siimes ovat kampanjansa aikana muistuttaneet amerikkalaisen presidentinvaalin ehdokkaita. Mielipiteitä ei erota toisistaan - jos niitä ylipäätään on.

Kun Suvi-Anne Siimes julistaa, että hyvinvointivaltiota puolustetaan tehokkaimmin harjoittamalla tarkkaa talouspolitiikkaa, se on kuin suoraan Paavo Lipposen suusta. Tai kun Martti Korhonen korostaa talouskasvun ylläpitämisen tärkeyttä, se ei kerro punavihreästä radikalismista.

Suuria veronalennuksia Siimes ja Korhonen eivät sentään lupaa, vaan he pitävät julkisia palveluja yhä arvossa.

Sdp:n vasemmalla puolella tulee aina olemaan jokin merkittävä puolue. Puheet Sdp:n ja vasemmistoliiton yhdistämisestä ovat haihattelua.

Sitä paitsi kahtena erillisenä puolueena ne keräävät suuremman kannattajajoukon. Tosin viimeisin galluplukema lupaa näille yhteensä vain noin 30 prosentin kannatuksen, mikä lienee historiallinen pohjanoteeraus!

Mutta löytääkö vasemmistoliitto luontevan roolin työväenliikkeen omanatuntona, jää nähtäväksi. Lipposen hallituksessa puolue on toiminut vain Sdp:n sisällä kihisseen kritiikin äänenvaimentimena. Hiljaisena sylikoirana vasemmistoliitto on ollut Sdp:lle korvaamaton apu sekä politiikassa että työmarkkinoilla.

On tietenkin hyvä, että vasemmistoliitto on omaksunut poliittisen realismin tajua. Esko Seppäsen populismillakaan ei olisi pitkälle pötkitty.

Mutta pysyvätkö puolueen kannattajat kelkassa mukana? Viime vaalien voitto oli valheelle rakennettu. Hallituspuolueelle takinkäännös oli väistämätön, mutta säilyikö puolueen uskottavuus äänestäjien silmissä?

Puheenjohtajan vaihdos saattaa osaltaan tuoda vasemmistoliitolle uutta potkua. Varsinkin nuoren Suvi-Anne Siimeksen,34, valinta voisi vedota uusiinkin äänestäjäryhmiin.

Olen itse kuitenkin lyönyt vedon Martti Korhosen,45, puolesta. Ihan vain sillä yksinkertaisella perusteella, että vasemmistoliiton puoluekokousedustajista vähintäänkin kaksikolmasosaa on keski-ikäisiä miehiä. Joka tapauksessa tänään nähtäneen tiukka äänestys.

P.S. Vihreä liitto pitää puoluekokoustaan tässä viikonvaihteessa Turussa. Muistattehan vielä tuon pienen porukan, jonka piti olla erilainen vaihtoehtoliike vanhoihin puolueisiin verrattuna?

Mutta mikä on vihreiden vaihtoehto? Sekö on vaihtoehto, että he kiirehtivät nimeämään Heidi Hautalan presidenttiehdokkaaksi lähes pari vuotta ennen vaalia, huomattavasti aiemmin kuin mikään muu puolue?

Voisivatko vihreät vallankäyttökulttuurin vaihtoehdottomuutensa irvokkaammin osoittaa?

Kirjoittaja Aimo Massinen on Turun Sanomien päätoimittaja.