Raimo Vahteran Havaintoja-kolumni:
Kuin apteekin hyllyllä

Ystävät voi valita, sukulaisia ei.

Työntekijät voi valita, työnantajaa näinä aikoina useimmiten ei.

Kun työntekijöiden keskinäinen ja työntekijöiden ja työnantajien välinen suhde toimii, tuloksena voi syntyä ystävyyttä.

Aina ei synny. Silloin puhutaan usein nykytermein työpaikkakiusaamisesta tai henkisestä pahoinvoinnista.

Vaikeimmiksi ongelmat kasvavat tapauksissa, joissa työnantaja kiusaa työntekijää. Kiusa kumuloituu, jos työnantaja saa tuekseen muutaman myötäkiusaajan.

Kiusaamisen muodot ovat monet. Työntekijätkin osaavat ja voivat kiusata työnantajaa.

Vaikka asiakaslähtöisyys on huudossa, asiakastakin voidaan kiusata. Monet itsepalvelumuodot ovat silkkaa asiakkaiden kiusaamista.

Apteekeista saa lääkettä moneen vaivaan, ei kuitenkaan henkiseen kipuun. Kankaanpään I apteekista sai Ikaalisten käräjäoikeuden mukaan enemmän henkistä kipua kuin lääkettä siihen.

Käräjäoikeus tuomitsi apteekkarin työsyrjinnästä sakkorangaistukseen. Naisapteekkari teki alaisensa farmaseutin työelämästä helvetin.

Käräjäoikeus rapsautti apteekkarille 60 päiväsakkoa, josta markkoja kertyi yhteensä 21000. Lisäksi apteekkari tuomittiin maksamaan vahingonkorvauksia 20000 markkaa. Summaa kasvattivat vielä vastapuolen oikeudenkäyntikulut 18000 markkaa.

Apteekkari oli jo aiemmin maksanut kertakaikkisena vahingonkorvauksena työsuhteen päättymisestä 140000 markkaa. Summa syntyi työnantaja- ja työntekijäliittojen kompromissina.

Rapsut voivat tuntua kovilta, kovaa oli työntekijäkin kohtelukin. Syyttäjä vaati kovempaa rangaistusta.

Työsyrjinnän uhrin mukaan ongelmat alkoivat heti, kun apteekki siirtyi nykyisen apteekkarin hoitoon runsaat kymmenen vuotta sitten.

Farmaseutti toimi työntekijöiden luottamushenkilönä ja joutui törmäyskurssille apteekkarin kanssa tämän ryhdyttyä heikentämään työntekijöiden työehtoja.

Apteekkarille farmaseutti oli kanto, jota ei voinut kiertää, siksi siitä piti päästä eroon. Alkoi kiihtyvä työpaikkakiusaaminen ja simputus.

Apteekkarin mielestä työntekijä oli itsepäinen, kun ei hyväksynyt muutoksia eikä luopunut luottamustoimista.

Toissa vuonna tilanne kärjistyi. Farmaseutin työtehtävät leikattiin minimiin ja hänen työtilakseen jäi pukuhuone. Työsuhde-etuina säilyivät haukkuminen ja halveksunta.

Henkilökohtaisesta työtilastaan - pukuhuoneesta - farmaseutti ei saanut poistua edes ruokatauon aikana. Työtilastaan hänet noudettiin silloinkin, kun työsuojelupiirin tarkastajat tekivät työsuojelutarkastuksen.

Tarkastajat eivät olleet uskoa korviaan, kun kuulivat, että apteekkari kävi välillä sammuttamassa valotkin työhuoneesta.

Kun tarkastajat kysyivät apteekkarin selitystä, vastaus oli: tuottamattomasta työntekijästä ei saa aiheutua kustannuksia työnantajalle.

Farmaseutti on uudessa työpaikassa ja ilmeisesti apteekkarikin voi paremmin. Rahaakin säästyy, kun pukuhuoneessa ei tarvitse pitää valoja.

Miten henkilösuhteet voivat nyrjähtää näin pahasti sijoiltaan? Mikä sumensi apteekkarin arvostelukyvyn näin pahasti?

Vastaukset tietävät asianomaiset, jos hekään.

Tapaus ei ole tavanomainen, se on poikkeuksellinen. Ilmeisesti farmaseutti on poikkeuksellinen ihminen. Moni muu olisi luovuttanut.

Useimmiten vastaavissa tapauksissa työntekijä sairastuu ja lähtee. Joskus hän selviää, joskus ei.

Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa. Tavallisesti päivittelemme muualla tapahtuvia kummallisuuksia.

Ihmeellisiä asioita sattuu lähempänäkin. Apteekin hyllylle joutunut farmaseutti on esimerkki työpaikkakiusaamisen ääri-ilmiöistä.

Mitä pitempään kiusaaminen saa jatkua, mitä pitempään myötäkiusaajat välinpitämättöminä seuraavat sivusta, sitä pöyristyttävimpiä muotoja kiusaamiset saavat.

Kirjoittaja Raimo Vahtera on Turun Sanomien päätoimittaja.