Tuomiorovasti
näyttää tietä

Tuomiorovasti Jukka Paarma on äskettäin Turku turvalliseksi -tiedotelehdessä käsitellyt yhä vilkastuvan liikenteen turvallisuutta tavalla, jonka toivoisi tulevan huomioon otetuksi ei vain tässä kaupungissa, vaan koko maassamme.

Tuomiorovasti toteaa: Meidän on opittava ottamaan vastuuta kanssaihmistemme elämästä. Ajaessamme autolla meillä on oman elämämme lisäksi käsissämme, tahdoimmepa tai emme, jokaisen muun liikenteessä liikkuvan elämä.

Sama ajatus pätee yhteiseloon yleensäkin. Olimmepa missä tahansa - kotona, koulussa, työpaikalla - kaikella mitä teemme tai jätämme tekemättä, on vaikutuksensa lähellä olevien ihmisten elämään. Vastuu ei ole jokin abstrakti, ilmassa leijuva asia, vaan osa jokapäiväistä todellisuutta. Tärkeintä on välittäminen.

Todettuaan, että Suomessa jää vuosittain noin 1000 jalankulkijaa auton alle ja heistä suunnilleen 70 menehtyy, tuomiorovasti painottaa, että tarvitsemme asennemuutosta ja eläytymistä kanssaihmisten maailmaan, jotta voitaisiin parantaa liikenneturvallisuutta.

On tervehdittävä ilolla sitä, että tuomiorovasti on puuttunut tähän kipeään, kaikkia kansalaispiirejä ja ikäkausia päivästä toisteen askarruttavaan ongelmaan. Asian ytimeen osuu hänen loppuvetoomuksensa meille kaikille, niin liikenteessä ajaville kuin jalankulkijoille:

Raamatussa on runsaasti ohjeita lähimmäissuhteiden hoitamisesta. Käskyillä on mahdollisimman lyhyesti ja selkeästi rajattu alue, jonka sisäpuolella voidaan noudattaa humaania etiikkaa. Perusluonteeltaan käskyt ovat helppoja, eivät ne vaadi noudattajaltaan kohtuuttomia.

Samanlaisia ohjeita ja kieltoja tarvitaan myös liikenteessä. Liikennesääntöjenkin tarkoitus on suojella elämää. Ne auttavat meitä toimimaan niin, että liikenne olisi mahdollisimman turvallista.

Tuomiorovastin
sanasta ilahtunut