Pääkirjoitus 19.5. 1998:
Virkamiesten irtisanomisista
kunnille kiusallinen jälkinäytös

Alinomaa uusia oikeusnormeja tuottavassa yhteiskunnassa ei vasen käsi aina tiedä mitä oikea tekee. Vaikka laeista pyritään saamaan mahdollisimman kattavia, säännösverkkoon tuppaa jäämään porsaanreikiä, jotka huomataan vasta jälkikäteen. Toisinaan verkosta tulee niin tiheä, ettei se jätä liikkumatilaa ollenkaan.

Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen yhteydessä Suomen hallitusmuotoon kirjattiin pykälä, joka estää irtisanomiset ilman lakiin perustuvaa syytä. Reformia pidettiin yleisesti tarpeellisena ja oikeusvaltion periaatteita vahvistavana. Harva tuli ajatelleeksi, millaiseen tilanteeseen se kunnat työnantajina sysäisi.

Kunnallisten viranhaltijoiden irtisanomisperusteet määriteltiin pitkään vain kuntien omissa virkasäännöissä. Vasta 1.7.1996 voimaan tullut palvelussuhdeturvalaki muutti tilanteen. Sen myötä myös virkasuhteet otettiin lain tasoisen normiston piiriin.

Perusoikeusuudistusta ja palvelusuhdelain voimaantuloa erotti 11 kuukauden jakso, josta on nyttemmin koitunut kunnille paljon harmia. Tuona aikana toimeenpantuja virkamiesten irtisanomisia on alettu kumota korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

KHO:ssa on käsitelty ja vireillä kymmenittäin valituksia, jotka koskevat vuosikymmen puolivälissä tehtyjä ratkaisuja. Talousvaikeuksissa kamppailevat kunnat karsivat tuolloin rivakasti hallintoa vähentämällä väkeä ja karsimalla virkoja.

Erikoista oikeustapauksissa on se, että aluksi KHO näyttää pitäneen virkasääntöön perustuvia irtisanomisia pätevinä. Linja muuttui kuitenkin jyrkästi viime vuoden lopulla. Siitä lähtien korkein hallinto-oikeus on katsonut, että kuntien menettely rikkoi hallitusmuodon uutta perusoikeussäännöstöä ja on tuominnut irtisanomiset laittomiksi.

Ulospäin oudolta vaikuttavassa logiikassa on arvatenkin kyse juridisista tulkinnoista. Esimerkiksi palvelussuhdeturvalain siirtymäsäännöksille voidaan antaa suurempi tai pienempi painoarvo, samoin sille, onko kunnan perusteena käyttämä virkasääntö laadittu hallitusmuodon lisäyksen jälkeen vai ennen sitä.

KHO:n linjauksista voidaan tehdä sekin johtopäätös, että osa kunnista joutui lähes vuodeksi tilanteeseen, jossa ne eivät olisi voineet irtisanoa virkamiehiä oikeastaan millään laillisella perusteella. Samaa ongelmaa ei ole ollut työsopimussuhteisten irtisanomisessa, mikä ainakin Kunnallisen työmarkkinalaitoksen edustaja mukaan (TS 16.5.) on pahasti loukannut henkilöstön yhdenvertaisuutta.

Lainsäädännön epätahtisuuden loukkuun langenneille kunnille tulee riitautetuista tapauksista kallis jälkilasku. Laittomasti irtisanotulle joudutaan maksamaan täysi palkka koko ajalta ja prosessi käynnistämään alusta asti uudelleen. Työntekijä on myös oikeutettu palamaan vanhaan virkaansa, vaikka se olisi jo ajat sitten lakkautettu.

Asetelman hankaluutta ei ainakaan vähennä se, jos irtisanottu on ehtinyt saada uuden viran toisen kunnan palveluksessa niin kuin esimerkiksi Loimaan kaupungissa on käynyt.