Aurajoen näkymiä tulisi
vaalia huolella ja hellästi

50-luvun nuorena olen useasti ajatellut Turun kaupunkikuvaa ja miettinyt niitä taustavoimia, jotka ovat sanelleet kehityksen suuntaa. Päällimmäiseksi on noussut mielikuva, ettei vanhahtavaa ulkoista kuvaa Turusta mitenkään voi muuttaa: tuomiokirkko, linna, tori, Suomen Joutsen, kauppahalli, rautatie- ja linja-autoasema jne. - kaikki tämä on ollut yhtä kuin hyvin konservatiivinen Turku. Eipä juuri mitään turismiin viittaavaa tai edes kaupunkilaisten omaa viihtyisyyttä parantavaa ole mahdutettu tähän Turkukuvaan.

Mutta tänään on muutos jo vahvasti tapahtunut. On rakennettu halleja, on annettu tilaa uudelle aikakaudelle, pakostakin. Aurajokisuistokaan ei ole enää pelkkä menneitten aikojen lahonneitten laituriröykkiöitten jättömaa-alue. Nyt tilalle on astunut näkemys siisteydestä ja ihmisten moninaisista tarpeista, tarpeista joista vähin ei varmaankaan ole viihtyisyys tai luonnollinen kauneus, olkoonkin vaikka ihmiskäden aikaansaama.

Tekemistä riittää, kehittämistä joka puolella ja joka suuntaan. Kunpa vain annettaisiin enemmän arvoa ulkoisillekin puitteille, kuten rakennusarkkitehtuurille. Tai huomattaisiin mikä merkitys on keskeisillä paikoilla, Aurajoessa keinuvilla jokilaivoilla. Nyt on ankkuroitunut mitä rumempia laivoja Aurajoen iättömään uomaan lähes pysyviksi muodostuneina kuppiloina ja tuoppiloina.

Olisi paikallaan järjestää äänestys joen siisteimmän ja tyylikkäimmän kuppilalaivan tittelistä vaikkapa vain vastaisuuden varalta ja esimerkin vuoksi. Juuri tällaisiin muotoseikkoihin meidän kaupunkilaisten pitää pystyä vaikuttamaan. Nyt tuntuu jos esteenä ei ole pyhä byrokraatti niin se on vähintäinkin heikko arvostelukyky. Antakaamme kehityksen tapahtua, mutta vaalikaamme herkkää makuaistiamme. Aurajoki on kaupunkimme helminauha ja se jos mikä on meille keskeinen, yhtä kuin Turkukuva. Rehellisyyden nimessä vain muutama laiva hellii tätä joki-idylliä.

Erittäin hämmästynyt