Pääkirjoitus 13.5.1998:
Intian ydinräjäytys vauhdittaa
uutta asevarustelun kierrettä

Intian pääministerin Atal Bihari Vajpayeen hindupuolue BJP lupasi jo vaalitaistelun aikana viime helmikuussa, että puolue hallitusvastuuseen päästessään tekee maasta ydinasevallan. Maanantaiset ydinlatausten räjäytykset ovat osa vaalilupausten lunastamista, niin karmealta kuin se tuntuukin, kun kyseessä on yksi maailman köyhistä valtioista, joskin maailman suurin demokraattinen valtio.

Intia on vuosikymmeniä kuulunut kynnysvaltioihin ydinaseiden alalla. Toisin sanoen sillä on tiedetty olevan valmius valmistaa oma ydinase milloin tahansa. Tämä valmius Intialla on ollut jo neljännesvuosisadan eli siitä saakka, kun se teki ensimmäisen ydinkokeensa.

Intia on johdonmukaisesti kieltäytynyt niin YK:n yleiskokouksen hyväksymästä ydinkokeet kieltävästä sopimuksesta kuin ydinsulkusopimuksestakin.

Kysymys ei ole vain äärihindujen hurahtamisesta ydinasehurmokseen, jota nyt hallituksesta johdetaan. Samalla asialla ovat johdonmukaisesti olleet muutkin Intian hallitukset jo ensimmäisestä ydinräjäytyksestä lähtien.

Tiistaisia räjäytyksiä puolustellaan Intian turvallisuustarpeilla, koska sen arkkivihollinen Pakistankin kuuluu kynnysvaltioihin ja toinen rajanaapuri Kiina on jo vanhastaan ydinasevalta.

Maailman reaktio on ollut ymmärrettävästi lähes yksimielinen tuomio uhittelevalle Intialle. Ymmärtäjiä ei juuri löydy uudelle ydinasevaltiolle. Ainakin Yhdysvallat ja Japani ovat ilmoittaneet harkitsevansa talouspakotteita.

Eurooppalaisesta näkökulmasta on vaikea käsittää köyhän Intian intoa satsata rahaa ydinaseisiin, joista ei sanottavaa aineellista hyötyä intialaisille koidu. Kansallisen itsetunnon kohottamisen nimissä on kyllä aiemminkin tehty mitä kummallisimpia mielettömyyksiä.

Kova kansainvälinen painostus todennäköisesti vähitellen johtaa siihen, että myös Intia tulee ydinaseita koskevien sopimusten piiriin valmiine aseineen.

On myös mahdollista, että Pakistanin lisäksi esimerkiksi Kiina ryhtyy taas kiihdyttämään omaa ydinaseohjelmaansa ja tekemään sen vaatimia kokeita. Se merkitsisi suurta taka-askelta koko aseistariisunnan lohkolla. Kiinalla on kuitenkin niin paljon voitettavana nykyisellä tiellään todelliseksi suurvallaksi, että olisi perin lyhytnäköistä kääntää selkänsä kansainväliselle yhteisölle Intian pullistelun provosoimana.

Vaarallisen kilpavarustelun kierre kuitenkin jossain muodossa näyttää saavan vauhtia Intian räjäytyksistä.

Kokonaan oma kysymyksensä on se, minkälaisissa käsissä Intian mahdollinen ydinase oikeastaan on. Vajpayeen hallitus koostuu kaikkiaan 13 puolueen sekalaisesta joukosta, joista hindupuoluetta lukuunottamatta muut ovat pieniä sirpalepuolueita.

Intian ydinaseesta voi tulla todellinen sotilaallinen pelote naapurimaille, mutta yhtä hyvin sitä voidaan käyttää esimerkiksi painostukseen YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyyteen tähtäävissä poliittisissa toimissa.