Maataloustuottajat, yrittäjiä
vai palkannauttijoita

TS/Tuula Heinilä<br />Suomalainen maanviljelijä voisi kirjoittajan mielestä ryhtyä pääasiallisesti luomuruoan tuottajaksi, s iinä olisi haastetta ja tuotteilla selvä markkinarako Keski-Euroopassa. Tukiaisia ei tarvittaisi.
TS/Tuula Heinilä
Suomalainen maanviljelijä voisi kirjoittajan mielestä ryhtyä pääasiallisesti luomuruoan tuottajaksi, s iinä olisi haastetta ja tuotteilla selvä markkinarako Keski-Euroopassa. Tukiaisia ei tarvittaisi.

Muutaman vuoden takaisen tilaston mukaan Suomessa oli noin 80000 päätoimista viljelijää, ja jos tähän lasketaan emännät päälle niin saadaan 160000 maataloudessa työllistettyä. Ei tietenkään mikään mitätön määrä, mutta ei nyt niin suurikaan, että se koko maan talouden kannalta olisi sen saaman julkisuuden väärtti.

Kekkosen hyvällä avustuksella nimeltä mainitsematon puolue alkoi aikoinaan kehittää tukiaisviidakkoa talonpojan pelastamiseksi. Talonpojan tappolinja -pelottelua käytetään edelleen tehokkaana keinona ajaa omaa politiikkaa ja samalla estetään tehokkaasti maataloustuottajia etsimästä uusia elinkeinomahdollisuuksia. Tuota kiistaa maalaiset-vastaan-kaupunkilaiset pidetään tahallaan yllä vääristämällä asia, mistä tässä todellisuudessa on kysymys; etujärjestön ja politiikan vallasta.

Monta vuotta elivät maanviljelijät uskossa, että kaiken, minkä he tuottavat joku jossakin ostaa tai ainakin maksaa. Heistä tuli vähitellen omien tilojensa sovhoosinhoitajia. Talonpoikaa alettiin verrata palkkatyöntekijöihin, joiden ansioiden kohotessa vaati etujärjestö maataloudelle hyvitystä. Muiden pienyrittäjien koettaessa vastustaa moista yhden yrittäjäkunnan suosimista heidät leimattiin oitis maatalouden vihaajiksi.

Puhutaan talonpojan saamasta tuntipalkasta ja tekemistä tunneista. Siinä se ero juuri on. Muut yrittäjät maassamme eivät ole koskaan laskeneet tekemiään tunteja tai saamaansa tuntipalkkaa. Se mikä on käteen jäänyt, se on käteen jäänyt. Ja jos olet tehnyt liian monta sukkaparia tai rapputrallia niin käteen ne jää, eikä niitä valtio osta.

Jos maataloustuottajien annettaisiin vapaasti kehitellä omia tuotteitaan ja maatilapalvelujaan, ja opetella todellisen yrittämisen kysynnän ja tarjonnan ehtoja, silloin he eivät olisi yhden etujärjestön vallan alla eivätkä niin pomminvarmasti äänestäisi heille räätälöityä puoluetta. Ei etujärjestön satoja hehtaareja omistavia nokkamiehiä kiinnosta pienen tilan asiat, sillä niin entinen kotimainen kuin myös nykyinen EU:n ylläpitämä tukiaisjärjestelmä suo juuri heille eniten ja vähemmällä vaivalla markkoja kukkaroon.

Suomen talonpojan olisi mahdollista ryhtyä koko Keski-Euroopan luomuruoan tuottajaksi, eikä hän edes pystyisi täyttämään yksinään niitä markkinoita. Keski-Euroopan omat tuottajat eivät pysty kilpailemaan tuotteidensa puhtaudella, sillä jo ilmasta tulee siellä sen verran saastetta.

Muutos vaatii asenteiden muokkausta niin maataloudessa kuin myös muussa teollisuudessa. Eurooppalaisten kiinnostusta eko-asioihin ei pidä aliarvioida. Toivottavasti talonpojista löytyy kauaskantoista ajattelua. Luulisi, että maataloustuottajien etujärjestöäkin kiinnostaisi saada jäsenistönsä vapaiksi tukipalkkioista, vihdoinkin itsenäisiksi yrittäjiksi.

Maarit Lineri
Merimasku