Rummuista kauhistuneelle

Vierailin vuosia sitten Kölnin kaupungintalolla. Rakennuksen julkisivu oli osin sodasta säästynyt osin vanhaan tyyliin restauroitu. Sisällä rakennuksessa oli kuitenkin mitä moderneimmat tilat. Köln on säilyttänyt vanhaa, mutta on silti halunnut kaupungintalostaan uuden ja toimivan. Niin on myös partiossa, jotakin vanhaa jotakin uutta.

Partiomarssia katsomassa ollut mielipidekirjoittaja (TS 10.5.), seuratessasi partioparaatia arvioit partiolaisia yhden ulkoisen tapahtuman perusteella. Oliko oma partioaikasi sotilaallista? Tämän päivän toiminta on kaikkea muuta. Silti haluamme säilyttää joitakin vanhoja perinteitä kuten keväisen katselmuksen Turun kaduilla.

Osa toimintatavoistamme on aivan muuta kuin 90 vuotta sitten. Partion tarkoitus on kasvattaa yhteiskuntakelpoisia kansalaisia. Vaikka toiminta muuttuu, pysyvät tavoitteemme samoina. Samalla kun partiolainen kasvaa terveisiin elämäntapoihin, oppii hän myös huomioimaan elinympäristönsä sekä muut ihmiset.

Olet huolissasi partiopuvuista. Yhdistävää asua käyttävät muutkin kuten urheilujoukkueet. Kun urheilijan asu on usein mainosten peitossa, meidän asumme merkit ovat toiminnalla ansaittuja. Emme myy mainostilaa partiopuvussa, mutta yritysyhteistyötä toki mekin teemme.

Partiohistoriatietojasi haluan korjata. Baden-Powell käytti Mafekingin taistelussa poikia lähetteinä, mutta se ei ollut partiotoimintaa. Idean partiotoimintaan hän sai myöhemmin tarkkailtuaan vuosisadan alun kaupunkilaispoikien elämää. Tänään noita poikia sanottaisiin syrjäytyneeksi nuorisoksi. Baden-Powell kehitti ohjelman, jonka uskoi kiinnostavan poikia.

Ja niin kävikin. Britannian poikien lisäksi siitä kiinnostuivat pojat ja tytöt ympäri maailman. Partiotoiminnan tarkoitus on vieläkin olla kiinnostavaa, kasvattavaa ja hyödyllistä sekä ehkäistä nuorten syrjäytymistä.

Oma lippukuntani nimi on Lätynkääntäjät. Myös me osallistuimme kevätparaatiin. Mielestämme rumpalien tahdissa on helpompi astella joten emme tallaa toistemme jaloille. Yleisöä hauskutimme soittamalla kazoo-pilleillä. Hymyilimme ja vilkutimme tutuille ja meillekin hymyiltiin.

Se oli kivaa. Kun yksi sudenpennuista ei jaksanut koko matkaa, pääsi hän johtajan olkapäille. Emme olleet mielestämme tippaakaan sotilaallisia. Olimme reippaita, koska velttous ei sovi keväiseen esitykseemme.

Olisiko partiolaisten syytä miettiä kevätparaatin ohjeistusta ? Eihän ollut ensimmäinen kerta, jolloin meidät tulkittiin väärin. Voisiko ilme olla aktiivisesti iloisempi? Asuista meidän on vaikea luopua, koska haluamme näyttää partiolaisilta.

Pekka Saarela
partiojohtaja