Pääkirjoitus 10.5.1998:
Suomen Pankin hallinto syytä
sopeuttaa Emun olosuhteisiin

Tähän asti varsin itsellisesti kansallista rahapolitiikkaa hallinnut Suomen Pankki menettää olennaisen osan valtaansa Euroopan Keskuspankille EKP:lle.
Tähän asti varsin itsellisesti kansallista rahapolitiikkaa hallinnut Suomen Pankki menettää olennaisen osan valtaansa Euroopan Keskuspankille EKP:lle.

Suomen liittyminen Euroopan talous- ja rahaliitto Emuun muuttaa radikaalisti Suomen Pankin asemaa. Se menettää paitsi nykyisen pääjohtajansa myös tärkeimmät tehtävänsä ja valtansa Euroopan keskuspankille EKP:lle.

EKP:n johtokuntaan nimitetyn pääjohtaja Sirkka Hämäläisen mukana raha- ja valuuttapolitiikan kansallinen päätösvalta siirtyy Frankfurtiin. Suomen Pankin vastuulle jäävät setelien liikkeellelasku, hintavakaudesta huolehtiminen, rahahuolto, EKP:n päätösten toimeenpano ja eräät muut rutiiniluonteiset toiminnot.

Uudessa roolissaan EKP:n haarakonttorina Suomen Pankki ei tarvitse yhtä laajaa hallintoa kuin tähän asti. Emu-siirtymän jälkeen sillä ovat edessään tuntuvat henkilöstön supistukset.

Keskuspankissa työskentelee tätä nykyä seitsemän ja puolisataa pankkialan ammattilaista. Väkeä on varaa ja aiheellista vähentää kautta organisaation, myös korkeimmasta johdosta. Tälle kannalle asettui perjantaina myös eroava pääjohtaja Sirkka Hämäläinen, jonka mielestä Suomen Pankki voisi tulla toimeen neljälläkin johtokunnan jäsenellä.

Kysymys Suomen Pankin johtokunnan koosta on herättänyt poliitikkojen ja puolueiden keskuudessa odotettua poreilua. Eduskunnan pankkivaltuusto on asiassa pahasti hajallaan. Kokoomus ja keskusta ajavat johtokunnan jäsenten määrän pudottamista ainakin viidestä neljään, Sdp ja vasemmistoliitto ovat vastaan.

Vaikka pankkivaltuuston puheenjohtaja Ilkka Kanerva on varoittanut niputtamasta Hämäläisen seuraajan valintaa ja johtokunnan kokoasiaa toisiinsa, näin näyttää vääjäämättä käyvän.

Suomen Pankin uudeksi pääjohtajaksi on nousemassa pankin johtokunnan jäsen, puolueisiin sitoutumaton Matti Vanhala. Markkinaoperaatioista ja rahapolitiikan osastosta vastaavana johtajana hän on käynyt läpi koko EU-, ERM- ja Emu-prosessin ja olisi varmasti pätevä hoitamaan myös talon ykköspostia.

Vanhalan takana on porvarillisten pankkivaltuutettujen tuki, mutta myös Sdp:n ja presidentti Martti Ahtisaaren uskotaan hyväksyvän hänet. Sosiaalidemokraatit haluavat kuitenkin vastavuoroisesti Vanhalalta vapautuvalle paikalle oman miehen. Hän on Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja, professori Jukka Pekkarinen.

Koossa on tyypillinen poliittinen paketti, jossa kaikki liittyy kaikkeen. Jos henkilövalinnat menevät kaavailun mukaan, Sdp saa keskuspankin johtokuntaan nykyisen yhden sijasta kaksi nimikkopaikkaa. Siitä luonnollisesti seuraa, että kokoomus ja keskusta pitävät entistä hanakammin kiinni omista eli Matti Korhosen ja Esko Ollilan miehittämistä mandaateista.

Vanhan kiintiöjärjestelmän kannattajat vetoavat tuttuun, mutta nyt jo aikansa eläneeseen argumenttiin, jonka mukaan Suomen Pankin johtokunnan kokoonpanossa tulee ottaa huomioon erilaisten yhteiskunnallisten näkemysten painottuminen. Sitä on julkisuudessa vaatinut muun muassa vasemmistoliiton pankkivaltuutettu Martti Korhonen (Taloussanomat 5.5.).

Samoilla linjoilla tuntuu olevan pankinjohtaja evp Harri Holkeri. Hänen mielestään kansallinen keskuspankki tarvitsee vastakin ajassa eläviä suomalaisen arvomaailman tuntijoita (TS 8.5.), joilla on selkeä käsitys siitä, mitä puolueissa tapahtuu.

Holkeri itse parhaiten tietää, miten hyvin Suomen Pankin palkintoviroissa uraansa jäähdyttelevät entiset aktiivipoliitikot ovat täyttäneet tehtävänsä demokratian käskynhaltijoina.

Uudessa roolissaan Suomen Pankille riittää aivan hyvin vain suppea, huippuammattilaisista koottu johtokunta ja eduskunnan pankkivaltuuston kautta välittyvä poliittinen ohjaus. Kunhan pidetään huoli, että myös jatkoyhteys Euroopan keskuspankin päättäjiin pelaa.