Äitinä olemisen
ihanuus ja kurjuus

Joka päivä nuorimmaistani kannellessa ajattelen, kuinka ihanaa on olla äiti. Saada kasvattaa omat lapsensa ja kasvaa itse siinä sivussa. Vastaanottaa suukotukset, halaukset, joskus vihanpurkaukset ja kuulla mitä mielikuvituksellisimmat jutut. Lasten kehitys etenee kuin tuulen suhina. Joka päivä asiat kyseenalaistetaan, etsitään rajat uudestaan, mitataan äidin vieteri yhden jos toisenkin kerran.

Joinakin päivinä hämmästelen hiljaisuutta, kun yksi tai kaksi on joukosta poissa; kaverin tykönä, partioleirillä, yökylässä. Kaipaan jopa 13-vuotiasta pojankollikkaani ja hiippailen ikävissäni katsastamaan hänen huonettaan.

Tiedän, etten ole maailman paras äiti. En ole sitä titteliä tavoitellutkaan, mutta ihan kelvollinen kylläkin. Välitän siitä, mitä lapseni tekevät, puhuvat ja ajattelevat. Lasteni ajatukset kiinnostavat erityisesti, koska tiedän, että ajatuksista nousee teko.

Äitinä olemisen ihanuus tiivistyy maanantai-iltaisin, kun vietämme perheiltaa. Puhumme yhdessä, syömme yhdessä, ehkä harrastamme jotain yhdessä. Noihin hetkiin liittyy aina myös rukous. Ilman perherukousta elämä tuntuu tyhjältä.

Viime aikoina olemme puhuneet yhdessä valinnoista ja niiden seurauksista. Äitinä olemisen kurjuus syntyykin paljolti siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Huumeet, päihteet, varkaudet, väkivalta, töhriminen. Yhtään helpommaksi äitinä olemista ei tee se tosiasia, että olen menettänyt luottamukseni lainsäätäjiemme ja kansanedustajiemme tahtoon ja kykyyn viedä tätä maata oikeaan suuntaan. Mitä järkeä on äänestää luottamaansa henkilöä luottamustehtäviin, kun hän ei pysty viemään ajatuksiaan eteenpäin ryhmäkurin takia?

Ryhmäkuri ja kansanedustajien sopulimainen käyttäytyminen eduskuntaan päästyään on vienyt monelta äidiltä ja isältä halun osallistua ja vaikuttaa. Mutta se on suuri virhe. Vai mitä itse ajattelet lakiehdotuksista, jotka eivät enää takaisi lasten koskemattomuutta seksuaaliselta hyväksikäytöltä, sallisivat lapsipornon levityksen postitse ja tietoverkoissa, poistaisivat yli 18-vuotiaiden osalta elokuvien ennakkotarkastuksen, sallisivat prostituution jne.? Tällaisten esitysten kanssa eduskunnassa on viime aikoina jahkailtu.

Näkeekö kukaan, miten vakavia yhteiskuntaamme vaurioittavia vaikutuksia tämänkaltaisilla lakiesityksillä on, jos ne menevät läpi? Onko eduskuntaan etsiytynyt joukko lapsia, jotka hekin koettelevat rajojaan? Arvot, korkea moraali perheissä pitää yllä korkeita arvoja yhteiskunnassa. Meidän pitää valvoa, mitä meille säädetään lakeina, koska lait säätelevät yksilöiden käyttäytymistä. Löysä laki, löysä käytös.

Seksi, seksi, hingutaan nyt joka puolelta. Seksi on taikasana, jolla poliitikko saa kirjalleen palstatilan iltapäivälehdessä, kympin uutiset huomioarvoa ja radio mainosrahaa. Hyi. Kaikki kauneus, herkkyys, romanttisuus, hyvät tavat, kahdenkeskinen hiljainen onni aviopuolisoiden väliltä lentää ovesta ulos, kun tuutin täydeltä tulee aina vain paksumpaa tarinaa. Eivätkö nykyiset avioerotilastot riitä?

Haluan olla äiti, vaimo ja nainen, joka seuraa aikaansa, mutta haluan itse valita, minkälaisessa viitekehyksessä sitä seuraan. Nykytilanteessa suljen tv:n ja radion aina kun voin, en tilaa lehtiä, en osta kirjoja. Olenkohan ainoa? Jos en, siinäpä markkinamiehille pohdittavaa.

Jos sallitte, pyydän äitienpäivälahjaa. Kauneutta, harmoniaa ja rakkautta sanoin, kuvin ja töin. Ei yhtään kirosanaa, murhaa, pahoinpitelyä tiedotusvälineiden kautta, vain ylentäviä ajatuksia. - Liian paljon pyydetty yhdeltä äidiltä. Siksi heräänkin äitienpäivänä kuuntelemaan mustarastaan laulua, ottamaan vastaan suukkoja ja omatekoisia kortteja lapsilta, soutelemaan kotijärvellä mieheni kanssa, jos ei sada. Ja ajattelemaan, että joskus kaikki on toisin.

Eeva Ståhle
kuusihenkisen perheen äiti,
tiedottaja, mainonnan tekijä