Pääkirjoitus 9.5.1998:
Niinistön karsittu Natura
kelvatkoon myös EU:lle

Natura 2000-ohjelma suunniteltiin Suomessa hätäisesti ja karkeita virheitä tehden. Sen seurauksena päätöksenteko on joutunut vaikeuksiin, kun valitukset ja jatkovalitukset sekoittavat aikataulut perinpohjin. Joka taholla myönnetään, että alkuperäinen ohjelma oli tyhjän päällä, mutta siitä, miten pitäisi asiassa edetä, on ristiriitaisia näkemyksiä.

Paavo Lipposen hallituksen ministereistä kokoomuksen puheenjohtaja Sauli Niinistö on alusta lähtien ollut Naturan kriittisin tarkastelija. Hän on herättänyt sekä ihailua että tyrmistystä provosoivilla lausunnoillaan tästä Brysselin hankkeesta, joka uhkasi saattaa luonnonsuojelualueeksi peräti 15 prosenttia Suomen pinta-alasta.

Ohjelmaa on nyt jonkin verran karsittu, mutta edelleen se on tuottanut toista tuhatta jatkovalitusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Oikeuslaitos uhkaakin tukehtua valtaisaan ruuhkaan ja varsinainen päätöksenteko Naturasta on Brysselin hätyyttelyistä huolimatta siirtymässä hamaan tulevaisuuteen.

Kummallista ei ole, että juuri valtiovarainministeri Niinistö, joka on tarkastellut Naturaa kaiken aikaa myös valtiontaloudellisena kysymyksenä, on lyönyt pöytään oman ehdotuksensa jatkomenettelystä.

Niinistön esityksessä on suuri järki. Hänen mielestään koko Natura-paketti pitäisi nyt jakaa kahteen osaan. Se osa, joka jo on tavalla tai toisella yleisesti hyväksytty, pitäisi lähettää Brysseliin vahvistettavaksi ja syvien erimielisyyksien raatelemat ohjelman osat ottaa Suomessa uuteen rauhalliseen harkintaan.

Niinistön tavoin on helppo uskoa, että Brysselissä tyydytään ainakin suomalaisena osaratkaisuna siihen, että jo hyväksynnän saaneet alueet muodostaisivat direktiivin täyttämiseen riittävän luonnonsuojelullisen kokonaisuuden.

EU-lähtöisten luonnonsuojelualueiden muodostaminen Suomeen pitkällisten oikeusprosessien tietä, ei ole kenenkään edun mukaista. Niinistökin perustelee esitystään kansallisen oikeudenhoidon skandaalin välttämisellä.

Ne maanomistajat, joiden etuja Natura nykyisessä muodossaan polkee ja jotka ovat valitusten tielle lähteneet, puolustavat oikeusturvaansa ja useissa tapauksissa myös toimeentuloaan.

Tietenkin on hyväksyttävä tosiasia, että luontoa on suojeltava siellä, missä luontoa on. EU:n Suomea eteläisemmissä osissa luonto on monin paikoin niin tuhottu, ettei mitään suojeltavaa ole. Se ei kuitenkaan voi merkitä velvollisuutta Suomelle suojella luontoa muidenkin edestä.

Natura 2000-ohjelma on vietävä Suomessa läpi suomalaisten ehdoilla. Ei Brysselin vaatimuksilla eikä myöskään ympäristöministeriön mielivaltaiseen valmisteluun perustuvalla sanelupolitiikalla. Siksi Naturan karsitun version lähettäminen Brysseliin on perusteltua. Lisäalueita tulee myöhemmin, jos on tullakseen.