Missä olette liisat ja matit

Odotan tänä äitienpäivänä, että jokainen, jonka äiti tai isoäiti elää vanhainkodissa, käy häntä katsomassa, hellii pois vuosien odotukset ja tulee sen jälkeen usein, eikä vain lupaa.

Vaikka hoitajat tekevätkin kaikkensa asukkaiden eteen ikävää kotiin ja omaisiin he eivät voi poistaa. Useimmat vanhukset odottavat aamusta iltaan, että heitä tultaisiin katsomaan.

Aamulla, kun vanhus herää ja näkee tutut kasvot, suu on hymyssä ja silmät tuikkivat. Sinäkö - kädet kietoutuvat istumaan auttavan hoitajan kaulaan. On yhteinen siunattu hetki, kuin varastettu. Tulee mieleen, että antaessaan saa. Sitten kuuluu kuten niin usein kysymys: Tuleekohan Matti tänään? Tai Liisa?

Monta kertaa päivässä saamme keksiä, miksi ette juuri sinä päivänä pääse tulemaan. Muutamilla vanhuksilla käy säännöllisesti sukulaiset tai tuttavat. Kuvittele, miltä se tuntuu äidistäsi, isästäsi, isovanhemmistasi tai sukulaisestasi, jonka sydän on odottanut karrelle asti.

Jos haluaa hyvällä omallatunnolla laittaa kuolinilmoitukseen Rakastettu, kaivattu, pitäisi näyttää se todeksi, omaisen vielä eläessä.

Pirkko