Havaintoja-kolumni
Raimo Vahtera:
Minä, talousuutinen

Taloussanomissa, Kauppalehden haastajassa, oli huhtikuun loppupuolella pääuutinen otsikolla: Päätoimittajat omistavat runsaasti suuryhtiöiden osakkeita.

Seuraavalla aukeamalla oli otsikko: Päätoimittajilla paksut osakesalkut. Juttuakin oli sivun verran.

Jutun vitsi oli kappaleessa: Viime aikoina on käyty keskustelua tärkeiden taloustoimijoiden sidoksista, joiden vuoksi heillä on ainakin teoriassa mahdollisuus hyötyä osakekaupoista tai vaikuttaa markkinoiden toimintaan.

Jutussa oli listattu kahdeksan päätoimittajaa. Sijoituin kuudenneksi. Olen tärkeä taloustoimija, otaksun. Tai ainakin jutun perusteella siltä näyttää.

Kauppalehden päätoimittaja Lauri Helve oli listalla neljäntenä. Kommentoidessaan sijoitustaan omassa lehdessään hän ilmoitti olevansa häpeissään. Hänen ikäisellään ja tuloisellaan pitäisi olla paksumpi salkku.

Helve ei kuitenkaan malttanut olla vihjaamatta, että muitakin osakkeita on. Ne eivät vain osuneet haaviin.

Minä en häpeä salkkuni ohuutta. Jos jotakin häpeän, niin tekijöiden ammattitaitoa. Näennäisuutisista tehdään uutisia, ja ihan vakavalla naamalla.

Uutista kommentoitiin Taloussanomien pörssisivuilla: aihe on tärkeä, sillä tiedon ja rahan suhdetta arvopaperimarkkinoilla ei käy kiistäminen.

Itse korostaisin tiedon merkitystä.

Kommentti jatkui: Toimittajilla - sekä päätoimittajilla että meillä muilla - on periaatteessa mahdollisuus pelata omaan pussiimme kahdella tavalla. Ne, jotka päättävät aihevalinnoista ja painotuksista, voivat pyrkiä valitsemaan aiheet niin, että ne vaikuttavat myönteisesti tai eivät ainakaan latista oman arvopaperisalkun tai esimerkiksi asunnon arvon kehitystä.

Toinen tapa on uutisten sisällön hyödyntäminen ja uutisten ajoitus.

Teoriassa näin epäilemättä on. Käytännössä on niin, että ne, jotka pörssissä pelaavat, saavat bisnestietonsa muualta kuin aamun sanomalehdestä.

Sanomalehdessä kerrottu sisäpiirin uutinen ei ole enää sisäpiirin uutinen.

Jutussa vihjattiin myös, että toimittajat voivat kohdella helläkätisesti yhtiöitä, joiden osakkeita he omistavat.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikka tämä ökykapitalisti Vahtera, jolla on Meritan osakkeita tarkalleen 1006 kappaletta.

Meritalla on osakkeita kaikkiaan 830 miljoonaa ja rapiat. Niistä kahdeksan prosenttia eli noin 67 miljoonaa on B-osakkeita.

Yhtiökokouksessa A-osakkeella on kymmenen ääntä, B-osakkeella yksi. Osakkeeni ovat B-osakkeita. Vertaus hyttysen pissaan ja Itämereen on lähellä oikeaa suhdetta.

Miten minusta tuli päätoimittajien osakesalkkulistan kuudes. Syy on edesmenneen Sypin, ja tyttäreni.

Joskus 70-luvulla tyttäreni tuli koulusta intoa puhkuen: hän ostaa pankin osakkeita. Kansankapitalismi oli huudossa. Koulussa, peruskoulun ala-asteella, oli käynyt Sypin johtaja puhumassa osakesäästämisestä. Se puhe osui.

Tyttäreni ajatteli sijoittaa säästöistään sen verran, että saisi kolme osaketta. Jotta kaupan kulut eivät maksaisi enemmän kuin osakkeet, ostin samoilla kuluilla itsellenikin osakkeita.

Loppu on pelkkää kasinohuumaa. Sypin ja Kopin kilpajuoksussa osakeannit seurasivat toistaan. Käytin merkintäoikeudet. Tähän on tultu.

Taloussanomien mukaan osakesalkustani saisi päivän kurssilla 35000 markkaa, jos myisi. Jos myisi, verottaja rapsaisisi päältä.

Muutama vuosi sitten samat osakkeet olivat lähes tapettia.

Näinä päivinä rapsahtaa tilille osinkoa noin 900 markkaa. Siitä menee pääomavero, mutta jotain jää käteenkin.

Toivottavasti edes silloin tuntuu siltä, että olen tärkeä taloustoimija. Tai ainakin edes siltä, että osakeomistukseni on valtakunnallisen uutisen väärti.

Kirjoittaja Raimo Vahtera on Turun Sanomien päätoimittaja.