Kirjoittajavieras Uolevi üAlakurtti?:
Tarvitsemme elävän maaseudun

Maanviljelijälle on sateen osuminen oikeaan ajankohtaan hyvän sadon edellytys. Jos kasvukautena on pitkään kuivaa, niin silloin toivotaan hartaasti sadetta. Kun sade sitten tulee, niin tavaksi on tullut sanoa, että sataa laariin. Toiveet hyvästä sadosta elpyvät.

Jos on pitkään kylmää eikä sada, niin maanmuokkaus ja kylvötyöt voivat viivästyä. Se ei välttämättä ole huono asia. Liian varhainen kylvö voi kostautua hallan muodossa. Nyt on satanut, routa on sulanut, peltojen kuivuttua kyntö- ja kylvötyöt täällä üVarsinais?-Suomessa pääsevät alkamaan normaalisti. Ilmojen haltijasta riippuu, tuleeko hyvä vai huono sato.

Paljon suurempi uhka kuin sään armoilla eläminen on päättäjien armoilla oleminen Helsingissä ja Brysselissä. Kun Suomi meni Euroopan unioniin, niin tuottajahinnat laskivat. Kompensaatiota piti tulla kansallisella ja EU-tuella. Kansallista tukea ei tullut siinä laajuudessa kuin sovittiin. Kun samalla ütuotantokustannusten? lasku on ollut vähäistä, on viljeleminen tullut kannattamattomaksi. Seuraukset ovat näkyneet muuttovirtoina maalta kaupunkeihin ja asutuskeskuksiin.

Kun nyt Euroopan unionin komission laatimassa üAgenda? 2000 -ohjelmassa esitetään lähes miljardin markan leikkauksia Suomen maataloudelle, ei tarvitse ihmetellä, että epävarmuus tulevaisuudesta rassaa maatalousväestöä.

EU:n laajeneminen itään, jossa on maatalousvaltaisia maita alhaisine tuotantokustannuksineen, lisää paineita. Euroopan unionin komissiossa ei tahdota ymmärtää maataloutemme erityisongelmia täällä kylmässä Pohjolassa, jossa viljellään säiden armoilla. Ymmärtämystä komissiossa on kyllä riittänyt monia Keski- ja Etelä-Euroopan maita kohtaan, joissa maatalouden tuki henkilöä kohti on suurempi kuin Suomessa. Sitä paitsi näissä maissa kasvuolosuhteet ovat ihanteelliset Suomeen verrattuna.

Jos EU:n suunnittelemat Suomen maataloustukien leikkaukset toteutuvat, se merkitsee maatalouden ja samalla elintarviketeollisuuden massiivista alasajoa. üMaaltamuutto? kasvaisi entisestään ja työttömyys lisääntyisi vielä siitä, mitä se nykyisin on.

Maatalouden alasajo merkitsee kotimaisen ruokatuotannon loppua. Jos esimerkiksi viljanviljely üVarsinais?-Suomesta loppuu, leipä loppuu koko Suomesta. Olemme silloin tuontielintarvikkeiden varassa ja se voi tulla meille kalliimmaksi kuin laadukas, maukas ja puhdas kotimainen ruoka. Emme voi myöskään ütuudittautua? siihen, että elämä jatkuu üauvoisasti? Euroopassa. Pahan päivän varalle meidän on säilytettävä kotimaisen ruuan omavaraisuus.

Viljelijäväestö on pieni osa kansastamme. Mutta se on avainasemassa jokapäiväisen leivän turvaamiseksi meille suomalaisille. Nyt jos koskaan kansamme päättäjiltä tarvitaan yhteisymmärrystä ja yhteisvastuuta kotimaisen elintarviketuotannon turvaamiseksi. Me tarvitsemme kaupunkeja ja asutustaajamia ympäröivän elävän maaseudun. Se on meidän kaikkien suomalaisten parhaaksi. Toivon, että sataa laariin, niin säiden puolesta kuin päättäjienkin.

Kirjoittaja on Turun kaupunginvaltuutettu (kesk).