Pääkirjoitus 4.5. 1998:
Kuvataiteen prosenttiliike patistaa taidehankintoihin

Albert Edelfeltin maalaus Mansikoita vaihtoi viikko sitten omistajaa runsaalla 2,5 miljoonalla markalla. Eero Järnefeltin Lehmisavusta maksettiin miljoona markkaa. Taulut menivät yksityisille keräilijöille.

Taiteessa liikkuu taas raha. Edelfeltin taulun hinta on uusi huutokauppaennätys. Kauppasummat asettuvat jonkinlaiseen kehykseen, kun niitä vertaa esimerkiksi Turun kaupungin taidehankintamäärärahoihin tällä vuosikymmenellä. Kaupunki jää selkeästi toiseksi.

Turun kaupungin kuvataidehankintoihin käytetyt määrärahat hypähtivät viime vuosikymmenen puolivälissä 700000 markan vuositasolle. Laman myötä ne romahtivat 1970-luvun tasolle.

Turusta on tällä vuosikymmenellä tehty veistoskaupunkia. Näyttävän alun - energialaitoksen savupiipun neonvalonumeroiden - jälkeen hanke on juuttunut rahapulaan. Rahaa ei heru kaupungilta, eikä sponsoreilta.

Kaupungin talouden tila on järkeenkäypä perustelu sille, että kaupungilla ei ole varaa taiteeseen - niukoille varoille on kipeämpiäkin tarpeita. Epäilemättä on, mutta selitys ei ole pitävä.

Turun kuvataiteen kuntaseminaarissa pohdittiin viime viikolla, miksi Suomessa ei noudateta prosenttiperiaatetta. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi yksi prosentti rakennuksen kustannuksista käytetään taidehankintoihin.

Prosenttiperiaatteen noudattaminen on tällä hetkellä tärkein keino kuvataiteilijoiden työllistämiseen, koska sillä lisätään taideteosten tilauksia ja taidehankintamäärärahoja, Suomen taiteilijaseuran puheenjohtaja Kari Jylhä muistutti.

Kuntaliitto on hyväksynyt kuntien rakentamisen prosenttiperiaatetta koskevan suosituksen. Liiton ansiosta noin 40 kaupungissa on tehty paikallisia suosituksia, mutta sitovat päätökset ovat harvinaisia.

Turussa prosenttiperiaatteen soveltaminen on kuin arpapeli, jossa käteen jää useimmiten tyhjä arpa. Taidemaalari Anu Tuomi huomautti aiheellisesti seminaarissa, että lupauksista huolimatta kirurgisen sairaalan rakentamisessa periaatetta ei noudatettu.

Euroopan neuvoston asiantuntijat ovat moittineet Suomea siitä, että meillä ei ole lainkaan taidehankintapolitiikkaa. Pyyhkeitä tuli siitäkin, että meillä ei ole määritelty prosenttiosuutta, joka uudisrakennusten kustannuksista käytettäisiin taidehankintoihin. Prosentti tai kaksi ei yhtäkään hanketta kaataisi.

Turkulaiset kuvataiteilijat ovat perustellusti huolissaan myös siitä, että kaupunki ei riittävästi arvosta omia taiteilijoitaan. Turulla on pitkät ja ansiokkaat perinteet kuvataidekaupunkina. Turkulainen surrealismi ja grafiikka ovat olleet maan huippua ja ovat osin yhä. Turussa on panostettu taiteilijoiden koulutukseen. Myös turkulaiseen taiteeseen pitää panostaa.

Turku ei kehity taidekaupunkina vain sillä, että kaupungissa järjestetään kansainvälisesti merkittäviä ja yleisöön meneviä taidenäyttelyitä. Massatapahtumatkin ovat tarpeen, mutta ne eivät korvaa sitä kuvataiteen perustyötä, jota paikalliset taiteilijat tekevät.

Turku ei saa taiteeseen sijoittaessaan unohtaa taiteen tekemistä.