Eduskunnan mahdotonta uudistua

Joka neljäs vuosi kansalaisilla on oikeus ja velvollisuus valita henkilöt, jotka edustavat äänestäjiä itseään eduskunnassa.

Ehdokkaat lupailevat yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, ja äänestäjät uskovat ja antavat valtuutuksensa melkolailla samoille henkilöille kausi kauden perään.

Mistä johtuu napina, että edustajat tekevät vääriä päätöksiä, eivätkä tunne äänestäjiensä tarpeita? Onko syy ehkä ehdokkaissa?

Minun ehdokkaani tulisi tietää miltä tuntuu olla työtön, elää vuosi toisensa jälkeen toimeentulotuen varassa, kasvattaa lapsensa yhteiskunnassa, jossa vain raha ratkaisee, käydä kaupassa muutama markka kukkarossa ja yrittää miettiä mitä niillä saa, jotta koko perhe saisi jotakin vatsansa pohjalle.

Minun ehdokkaani pitäisi ymmärtää minkälaiseen kurimukseen hallitus on laittanut Suomen kunnat ja tätä kautta vaikeuttanut kuntien taloutta, joka heijastuu vanhainkoteihin, päivähoitoon ja koulutoimeen, ja hänellä pitäisi olla myös yhteiskunnallista ja taloudellista koulutusta pystyäkseen näin vaativiin tehtäviin.

Henkilökohtaisesti olen tullut siihen tulokseen, että eduskunnassa ei tällä hetkellä ole yhtään henkilöä, jolle saattaisin ääneni antaa. Odotanko siis uusia ehdokkaita, vai heittäydynkö jo itse mukaan kilpailuun.

Politiikan kutrit ovat kiharaiset. Päästäkseni viralliseksi kansanedustajaehdokkaaksi, minun on ensin karsittava paikasta puolueen sisäisissä vaaleissa.

Näissä vaaleissa ovat ehdokkaina kaikki istuvat edustajat, jotka ovat ilmoittaneet halunsa jatkaa, julkkikset, uudet pyrkijät sekä ne henkilöt, jotka pyrkivät vanhempiensa, sukulaistensa tai kumminkaimojen vapaiksi jättämille eduskuntapaikoille.

Missään vaiheessa ei tiedustella minkälaisilla edellytyksillä ehdokkaat ovat matkassa. Se ei kiinnosta puolueita, vaan maksimaalinen äänimäärän tavoittelu. Ehdokkaitten lukumäärä on rajallinen, joten kyynärpäät mustelmilla pitäisi jatkaa eteenpäin.

Mikäli sattuisi niin onnekkaasti käymään, että tulisin valituksi näihin virallisiin eduskuntavaaleihin ehdokkaaksi, lopulta kävisi kuitenkin niin, että kilpailussa vahvoilla olisivat vain ne, joilla on käyttää yhä suuremmaksi käyvään mainontaan, kahvituksiin, lippalakkeihin ja mainoskyniin rahaa saman verran kuin itse hädin tuskin pystyn ansaitsemaan muutamassa vuodessa puhtaana käteen, ja vaalimainoksissa irvistelevät kestosuosikit tulivat taas valittua ja napina jatkuu.

Liittykää hyvät ihmiset puolueisiin, jotta pääsisitte todella vaikuttamaan siihen, kuka teitä edustaa taas seuraavat neljä vuotta, käykää vaaliuurnilla ja opettakaa lapsillennekin politiikan alkeet jo pieninä ja valvokaa, että myös he käyvät äänestämässä.

Leena Rousku, Sdp