Ikääntymisen huoli

Työttömyyden ja saneerausten aikakautena monella alkaa olla huoli ikääntymisestä. Ensimmäisenä listalla ovat ikääntyneet työntekijät.

Kuka pääsee putkeen 55-vuotiaana, kenellä täyttyisivät eläkkeelle lähdön kriteerit. Pahalta ja ahdistavalta tuntuu näiden asioiden pohtiminen niin työntekijästä kuin työnantajasta. Vuosikymmenten uurastus tuntuu monesta hukkaan heitetyltä.

Vanheneva työntekijä kokee paineita myös siitä, että nykypäivän koulutus vastavalmistuneilla on täysin eri luokkaa kuin omalla sukupolvella. Itsetunto kaipaa kohennusta. Monilla aloilla alkaa olla puutetta ammattitaitoisista työntekijöistä.

Työkykyä ylläpitävää toimintaa on viety eteenpäin työterveyshuollon avulla ja kuntoutusjakson jälkeen on usein palannut virkeä ja täysin uudistunut henkilö työpaikalle. Kokemusta mitä työssä vuosien mittaan on karttunut, voidaan arvostaa.

Gerontologian professori käytti sanontaa, että vanhemmilla ihmisillä on kristalloitunut älykkyys. Kokemus tuo kyvyn nähdä laajoja kokonaisuuksia ja asioita ei katsota putken läpi. Miten onnistutaan nykypäivänä yhdistämään työpaikalla nuorten into ja osaaminen ja vanhemman työntekijän kokemus, nuorille ei ole töitä ja ikääntyneet menettävät työnsä. Kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, osaajista on entistä suurempi puute.

Nyt puhutaan terveydenhuollon priorisoinnista. Ikääntyvälle hiipii mieliin pelko koskeeko se ensimmäisenä elämän ehtoopuolella kulkevia. Jäävätkö vanhukset tulevaisuudessa kokonaan hoidotta?

Pelkoja lisäävät muutokset palvelurakenteessa. Kokonaisia sairaaloita on suljettu ja terveyskeskuksen vuodeosastoja suljetaan. Avohoidon kehittämisellä pyritään takaamaan hoito yhä useammalle. Lähtökohtana on, että myös vanhuksen oikea hoitopaikka on koti niin pitkälle kuin se voidaan järjestää avopalvelujen avulla.

Kun akuutti sairaus iskee, hoidetaan se nopeasti joko erikoissairaanhoidossa tai perusterveydenhuollossa tarpeen mukaan. Vanhuksen infektiosairauksien, murtumien, halvausten jne. nopea ja tehokas hoito ennaltaehkäisevät laitostumista ja auttavat kotona selviytymistä. Tekonivelkirurgia ja kaihileikkaus ovat avainasemassa.

Vanhuksella säilyy itsemääräämisoikeus ja omanarvontunto. Elämän aikana kerätyt tavarat ovat lähellä ja muistot virkistävät. Kun kunto heikkenee voi koti olla myös palveluasunnossa. Asumistason noustessa yhä useampi voi viettää elämän ehtoonsa kokonaan omassa kodissaan, kunhan avopalvelut on järjestetty.

Syöpäpotilaiden terminaalihoito yleistyy kokoajan avohoidossa. Tämä edellyttää hyvää yhteistyötä potilaan, omaisten ja kotisairaanhoidon henkilökunnan kanssa.

Kirjoittaja Maire Toivonen on Loimaan terveyskeskuksen johtava lääkäri ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hallituksen ensimmäinen varapuheenjohtaja.